Emma Ainala (s. 1989) valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2013. Hänet tunnetaan runsaista, yksityiskohtia pursuavista, mytologioita ja tiloja – fyysisiä, digitaalisia ja kuviteltujakin – tutkivista maalauksistaan. Ihmiskeho ambivalentteine eleineen ja ilmeineen, on teosten keskiössä. Katseen kohteena oleminen ja esineellistäminen ovat toistuvia teemoja.

Ainalan teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä muun muassa Hyvinkään, Jyväskylän ja Mikkelin taidemuseoissa sekä Suomen Tukholman-instituutin galleriassa. Keväällä 2018 hänet kutsuttiin perinteikkääseen Spring Exhibition -näyttelyyn Kunsthal Charlottenborgiin Kööpenhaminaan. Hänen teoksiaan on monissa kokoelmissa, kuten Saastamoisen säätiön kokoelmassa ja Niemistö-kokoelmassa.

Pasi Autio (s. 1974) on helsinkiläinen mediataiteilija, jonka teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä vuodesta 2000 alkaen. Autio käsittelee teoksissaan usein yksinäisyyttä, irrallisuutta, hetkellisyyttä ja kuolemaa. Hän tasapainoilee selkeyden ja monimutkaisuuden välillä, jolloin itsestään selviltä vaikuttavat asiat paljastavat todellisen, monimutkaisen luonteensa. Häntä kiinnostavat kokemukset todellisuudesta, jossa realismi, mielen sisäinen maailma ja mielikuvitus yhdistyvät. Autio käyttää välineinään liikkuvaa kuvaa, ääntä ja valokuvaa. Teokset koostuvat usein valokuvanomaisesta videokuvasta sekä tarkkaan harkitusta äänimaailmasta.

Saku Koistinen (s. 1978) on tanssija ja koreografi, joka on tehnyt omia koreografioita vuodesta 2010 sekä esiintynyt ja kiertänyt Teac Damsan (Michael Keegan-Dolan) sekä Tero Saarinen Companyn kanssa.

Jesse Avdeikov on maalauksen, kirjonnan, kirjoittamisen ja installaation keinoin työskentelevä kuvataiteilija. Avdeikovin viimeisimmät teokset ovat niin sanottuja lankamaalauksia, joissa hän soveltaa taidemaalarin osaamista kirjontaan. Työskentelyn lähtökohdat ovat omaelämänkerrallisia, ja tarinat ovat hänelle tärkeitä.

Avdeikov käsittelee taiteessaan muun muassa ystävyyttä, erilaisia tapoja elää, nautiskelun tärkeyttä, yksinäisyyttä sekä syntymää ja kuolemaa. Hän inspiroituu YouTube-videoista, klassisesta maalaustaiteesta, koirista, tunteista ja elämän absurdeista aspekteista.

Risto-Pekka Blom työskentelee yksikanavaisen videotaiteen ja perinteisen elokuvan välimaastossa. Hän käyttää kerronnan välineenä usein omakohtaista lyriikkaa ja arkirunollista kertojanääntä. Blomin teoksia on esitetty ja palkittu festivaaleilla, gallerioissa ja museoissa yli 20 eri maassa.

Teoksissa toistuvat ulkopuolisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemat, sekä yksilöön ulkoa päin kohdistuvat vaatimukset siitä, kuinka elämä kuuluisi elää. Esiin nousevat myös ihmisoikeudet sekä luonnon hyväksikäytön kriittinen tarkastelu. Kuivakan lakonista huumoria unohtamatta.

Vuosina 2019–22 säveltäjä Laura Naukkarinen alias Lau Nau, video- ja valokuvataiteilija Jan Eerala ja kuraattori Ulla Taipale toteuttivat yhdessä työryhmän kanssa merimetsoille (Phalacrocorax carbo sinensis) omistetun audiovisuaalisen kuoroteoksen nimeltään Chorus sinensis. Teoksessa kysytään, onko merimetso laulun arvoinen?

Merellisen yhteistyön tulos esitettiin ensimmäisen kerran näyttelynä Porin Taidemuseossa kesällä 2022. Laajemmasta kokonaisteoksesta on Mäntän kuvataideviikoilla esillä videoteos, jossa Poseidon-kuoro esiintyy Itämeren ulkoluodolla, merimetsojen ja muiden merilintujen reviireillä syysmuuton jälkeen.

Mariam Falaileh (s. 1990) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee keramiikan, veistosten, kuvitusten ja installaatioiden parissa. Teoksissaan hän tutkii tiedostamattoman mielen ja ekstrasensorisen todellisuuden vuorovaikutusta, sekä ihmisen ja luonnon suhdetta. Hänen kuvastonsa sisältää viittauksia mystiikkaan, psykedeliaan ja henkimaailmaan.

Seppo Fränti on Nurmossa syntynyt helsinkiläinen taiteilija ja taidekeräilijä. Hän on valmistunut Taideteollisen korkeakoulun yleislinjalta. Taiteilijana Fränti on taitava piirtäjä, jonka viivankäyttö on herkkää ja ilmaisuvoimaista. Kahdenkymmenen vuoden ajan hän työskenteli Lastenlinnassa psyykkisesti sairaiden lasten ja nuorten kanssa. Keräilijänä hän on seurannut omaa näkemystään taide ei ole Fräntille sijoituskohde, vaan rakkaus. Hän on kerännyt taidetta neljänkymmenen vuoden ajan painottaen erityisesti nuorten ja vastavalmistuneiden taiteilijoiden teoksia.

Vuonna 2017 hän lahjoitti mittavan kokoelmansa Kiasmalle. Fränti on toiminut aktiivisesti nykytaiteen kentällä. Vuonna 2017 Kiasman ystävät ry myönsi hänelle Vuoden nykytaiteen ystävä -tunnustuspalkinnon.

Terhi Heino (s.1970) on valmistunut Suomen Taideakatemian kuvanveiston laitokselta vuonna 2001. Hän on opiskellut myös arkkitehtuuria. Heino valmistaa teoksensa  luonnonmateriaaleista ja biohajoavasta jätteestä, kuten kalanevistä tai käytetyistä teepusseista. Näistä materiaaleista hän rakentaa veistoksia, kollaaseja ja abstrakteja installaatioita, jotka käsittelevät yksilön ja ympäristön katoavaisuutta ja haurautta.

Heinon teoksia on Valtion taidekokoelmassa sekä Oulun taidemuseon, Saastamoisen säätiön, Wihurin säätiön, Kiasman sekä Kiasman Seppo Fränti -säätiön kokoelmissa. Hän on saanut Raimo Utriaisen säätiön taidepalkinnon ja William Thuring -palkinnon.

Venla Helenius (s. 1989) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee liikkuvan kuvan sekä installaation parissa. Helenius käsikirjoittaa, kuvaa, ohjaa, puvustaa sekä editoi teoksensa itse, ja hänen työryhmiinsä kuuluu usein hänen lisäkseen esiintyjiä sekä äänisuunnittelija. Helenius on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta (2018) sekä kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta (2022). Hänen teoksiaan on esitetty viime vuosina muun muassa Pori Biennalessa (2022), galleria Ars Liberassa (2022), Tampereen elokuvajuhlilla (2022), RAMA - Residências Artísticassa (2022), Ars Hämeessä (2021), VAFTissa (2019), Nuoret 2019 näyttelyssä (2019), Titanik-galleriassa (2019). Taiteellisen työnsä ohella Helenius työskentelee freelancer-valokuvaajana esitystaiteen kentällä.

Jenni Hiltunen (s. 1981) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Turun Taideakatemiasta vuonna 2004 ja Kuvataideakatemiasta vuonna 2007. Hiltunen työskentelee figuratiivisen maalauksen ja veiston parissa. Taiteellinen prosessi on Hiltuselle ajattelun ja muistamisen väline, jonka avulla hän käsittelee subjektiivisen kokemuksen syntymistä, omakuvallisuutta sekä naiseuden ja tyttöyden narratiivia.

Hiltusen maalauksissa ja veistoksissa melankolinen tunnelma yhdistyy heleisiin väreihin ja voimakkaaseen materiaalin tuntuun. Jenni Hiltusen teoksia on muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman, Saastamoisen säätiön, Jenny ja Antti Wihurin, Tampereen taidemuseon ja Matti Koivurinnan säätiön kokoelmissa.

Piia Hiltunen pohtii teoksissaan henkilökohtaisia kokemuksiaan sekä ihmisen ja luonnon välisiä suhteita. Taidehistoria, eriskummalliset kasvit ja hyönteiset, unet sekä populaarikulttuuri toimivat usein hänen työskentelynsä lähtökohtina. Hiltunen työskentelee kuvanveiston perinteisten materiaalien, metallin, keramiikan ja lasin parissa. Hän nauttii työskentelyn aikana syntyvistä yllätyksistä, ja sattumilla on suuri merkitys teoksen lopullisen muodon syntymisessä.

Piia Hiltunen (s. 1982) on valmistunut Aalto-yliopistosta Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2022. Syksystä 2023 alkaen hän jatkaa opintojaan Kuvataideakatemiassa.

Hinni Huttunen on kuvataiteilija, joka työskentelee videon ja valokuvan parissa. Huttusen teokset kertovat raskaista ja kevyistä aiheista, kuten: rakkaudesta, pimeydestä, ihmissuhteista, mielikuvituslemmikeistä, kummituksista, himoista, kotikaupungeista, lihavuudesta, verisistä kyyneleistä ja syljestä, yksinäisyydestä sekä loputtoman nolouden ihanuudesta ja liioittelusta.

Huttunen on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2014 ja kuvataiteen maisteriksi Tukholman Kungl. Konsthögskolanista vuonna 2018.

Hanna Hyy (s. 1990) asuu ja työskentelee Raaseporissa. Hän on utelias laajentamaan perinteisen maalauksen ilmenemismuotoa kohti kollaasimaisempaa tekniikkaa sekä maaliaineissa että pohjustuksessa. Hyy työskentelee lähes ainoastaan elävästä asetelmasta maalaten.

Viime aikoina Hyy on käyttänyt teostensa malleina leluja tai leluiksi mittasuhteidensa puolesta miellettäviä asioita. Lelujen viattomuus sekä toisaalta niiden käyttö popkulttuurissa kauhun kontekstissa ovat esimerkkejä siitä, miten voimakkaita asioita niihin latautuu. Hyy valmistui Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta maalauksen osastolta vuonna 2019. Hän on osallistunut lukuisiin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin sekä kotimaassa että ulkomailla. Vuonna 2022 hänellä oli soolonäyttely Taidemaalariliiton galleriassa.

Hanna Kanto (s. 1981) torniolaislähtöinen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2022. Kanto on asunut ja työskennellyt pitkään eri puolilla Lappia sekä Norrbottenin alueella. Hänen teoksensa käsittelevätkin pohjoisia teemoja.

Kanto työskentelee pääsääntöisesti kankaalle maalaamalla, mutta hän on laajentanut ilmaisuaan myös veiston puolelle rinnastamalla maalauksiin kolmiulotteisia keraamisia elementtejä. Hän on pitänyt lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hänen teoksiaan on hankittu Suomen ja Ruotsin valtion taidekokoelmiin, sekä useisiin muihin merkittäviin museokokoelmiin Suomessa ja Ruotsissa.

Veera Kulju (s. 1975) on helsinkiläinen kuvanveistäjä, joka työskentelee erityisesti keramiikan ja kudonnan parissa. Vuosina 2017–2018 hän työskenteli vierailevana taiteilijana Arabian taideosastolla. Monialainen taiteilija käyttää saven ohella eri materiaaleja ja menetelmiä tekstiilistä valokuvaan ja videotaiteeseen. Kuljua kiinnostavat teemat, kuten identiteetti ja ihmisenä olemiseen liittyvät ulottuvuudet.

Suomessa Kuljua edustaa Galleria Halmetoja ja Yhdysvalloissa Galleria Hostler Burrows. Hänen töitään on ollut esillä näyttelyissä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kuljun taidetta on hankittu muun muassa Valtion taidekokoelmiin sekä Ruotsin kansallismuseon kokoelmaan.

Valokuvataiteilija Raakel Kuukka (s. 1955, k. 2022) on todennut: ”Ehkä minusta tuli valokuvaaja, koska olin niin tietoinen menneisyyden merkityksestä. Olin myös herkkä tuntemaan koti-ikävää.” Raakel Kuukka oli yksi suomalaisen valokuvataiteen uranuurtajista. Hän valmistui valokuvataiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1988 ja toimi taiteellisen työskentelynsä ohella opettajana, kuraattorina ja luottamustehtävissä. Teoksissaan Kuukka käsittelee perhehistoriaa ja yhteisöä sekä kysymyksiä kulttuurien kohtaamisesta globaalissa maailmassa. Kuukan teoksia on nähty laajasti yksityis- ja ryhmänäyttelyissä sekä biennaaleissa Suomessa ja ulkomailla. Hänelle myönnettiin valokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2013.

Antti Kytömäki on helsinkiläinen monialainen kuvataiteilija ja muusikko. Hänet tunnetaan liikettä, ääntä ja teollisia materiaaleja yhdistelevistä tilallisista veistoksista ja installaatioista. Kytömäki on opiskellut Kuvataideakatemiassa ja hänen teoksiaan on muun muassa EMMAn, Rovaniemen taidemuseon ja Niemistö-säätiön kokoelmissa.

J.P. Köykkä on Kyrönlahdessa asuva ja työskentelevä taidemaalari. Hän valmistui Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2015. Hänen maalauksissaan sävyt ja muodot muodostavat rytmikkäitä melodioita, jotka taipuvat mekaanisiksi sommitelmiksi. Muutto maaseudulle ja työskentely siellä on tuonut Köykän maalauksiin piilotettuja viitteitä suomalaisen taiteen historiaan. Se on mielenkiintoinen kontrasti graffititaustaisen taiteilijan työhön, ja viittaa myös asetelmamaalauksen perinteeseen. Taiteilijan teokset jättävät tilaa katsojan tulkinnalle ja seikkailulle omissa muistoissa ja mielenmaisemissa. Köykän teoksia on muun muassa Valtion taideteostoimikunnan kokoelmissa, Kansallisgalleriassa ja Tampereen taidemuseon kokoelmissa.

Peetu Liesinen on Kuvataideakatemiasta vuonna 2020 valmistunut taiteen maisteri. Hän on maalari, joka piirtää, valokuvaa sekä käyttää kollaasia töissään. Maalauksissaan Liesinen viihtyy vapaassa vaihtelevaisuudessa, mutta teokset linkittyvät yhteen tekniikan, tunnelman sekä materiaalien kautta. Työskentelyssään Liesinen etsiii harmonian ja häiriön tasapainoa. Hän asuu ja työskentelee Fiskarsissa. Hänen töitään on ollut esillä esimerkiksi Nykytaiteen museo Kiasmassa, SIC Galleriassa, Galleria Huudossa, Taidekeskus Mältinrannassa, Lappeenrannan taidemuseossa sekä ulkomailla Tukholmassa, Lontoossa, Frankfurtissa sekä Berliinissä. Liesisen teoksia on Kiasman kokoelmissa sekä Valtion taidekokoelmissa.

Kuvataiteilija Kim Somervuori on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2011 ja opiskellut Tukholmassa Vårdinge by Folkhögskolanissa vuosina 2005–2006. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä muun muassa Tampereella Taidesalonki Husassa sekä Helsingissä Forum Boxissa ja Galleria Halmetojalla. Somervuori on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Hänen teoksiaan on ollut esillä Nykytaiteen museo Kiasmassa, Taidehallissa, Aineen taidemuseossa Torniossa sekä Jyväskylän ja Hämeenlinnan taidemuseoissa. Somervuoren taidetta on monissa kokoelmissa, kuten Nykytaiteen museo Kiasman ja Saastamoisen sekä Paulon säätiöt. Somervuori sai Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinnon vuonna 2015.

Linda ja Aura on performanssitaiteen duo, joka aloitti toimintansa vuonna 2001. Linda Granfors ja Auri Hakuri ovat hioneet ilmaisuaan pitkäjänteisesti kehittäen omaleimaisen tavan luoda samanaikaisesti hartaita ja hauskoja performansseja. Lindan ja Auran teosten taustalla on kiinnostus leikin ja toden välisen häilyvän rajan tutkimiseen, absurdin ja realistisen törmäyttämiseen. Taiteilijoiden keskinäisen yhteisymmärryksen taso hipoo yhteensulautumisen rajoja. Performanssit jättävät jälkeensä kysymyksiä, joihin vastaamiseen voi kulua katsojalta pitkiä aikoja – ja jäävät mieleen elämään kiehtovina kuvamuistoina.

Ninni Luhtasaari (s.1987) käsittelee kehollisuuden, häpeän ja alitajunnan teemoja lempeiden keraamisten suihkulähteiden sekä käsin kirjotun tekstiilitaiteen kautta. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa yksityis-, yhteis- sekä ryhmänäyttelyissä eri puolella Suomea sekä ulkomailla, kuten Saksassa. Luhtasaaren teoksia on yksityisten kokoelmien lisäksi Tampereen taidemuseon, HAMin sekä Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa.

Luhtasaaren ensimmäinen keraamisista mosaiikkireliefeistä koostuva julkinen teos valmistui helsinkiläiseen päiväkotiin keväällä 2021. Parhaillaan hän valmistelee seuraavaa julkisen taiteen kokonaisuutta Lamminrahkan uuden asuinalueen koulutuskeskukseen Kangasalan ja Tampereen rajalle. Mäntän kuvataideviikoille Luhtasaari valmistaa vesiliukumäki-installaation.

Aleksi Martikainen (s.1984) on kuvataiteilija, joka työskentelee kuvanveiston ja liikkuvan kuvan parissa. Martikaisen moottoroidut veistokset ja dokumentaariset videotaltioinnit tuovat esille henkilökohtaisia tuntemuksia omasta olemisesta ja ympärillä nähdystä.

Martikainen on opiskellut Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulussa, Lahden Taideinstituutissa ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, mistä hän valmistuu Kuvataiteen maisteriksi keväällä 2023. Martikaisen teoksia on ollut esillä muun muassa Nuoret-näyttelyssä sekä yksityisnäyttelyissä Galleria Huudossa sekä Galerie 21 Hampurissa Saksassa. Hänen teoksiaan on Valtion taidekokoelmissa.

Rusto Myllylahden taiteen tekemisen ytimenä on taiteen vapaamuotoisuus ja ilo. Hänen työskentelyprosessinsa perustuu ideoiden virtaamiseen, sen seuraamiseen ja improvisaatioon luottamiseen. Teokset ottavat usein tilaan perustuvan installaation muodon yhdistelemällä eri taiteen tekemisen tapoja. Ilon ja vapauden alla välkkyy myös kulutuskulttuurin jäte, roska ja tuho. Myllylahden näyttelyt saavat innostuksensa nykyaikaisista ilmiöistä ja muotoutuvat usein yhdistelmiksi kummittelevia hahmoja, maalattuja paitoja, ääniä, videota ja veistoksia.

Myllylahti tekee myös musiikkia nimellä Elatu Nessa. Häntä kiinnostaa se, miten musiikki ja muut taiteenlajit vaikuttavat toisiinsa ja miten ne välillä sulautuvat yhteen. Myllylahden teoksia on Aineen taidemuseon ja Suomen Taideyhdistyksen kokoelmissa.

Elina Nissinen (s.1991) on kuvataiteilija, joka työskentelee muun muassa saven ja maalin, ihmisten ja tilan kanssa. Häntä kiehtovat erilaiset suhteisuuksiin ja merkityksenantoon liittyvät kysymykset sekä intersektionaalisen ajattelun limittyminen maagisen ilmentymiin.

Max Hannus (s.1984) on kuraattori ja kirjoittaja, joka työskentelee halun, tunteiden ja romantiikan alueilla, suhteiden ja taiteen tekemisen risteyksissä. Hannus ja Nissinen ovat ystäviä ja he käsittelevät yhdessä tunteita sekä niihin liittyviä artikulointeja ja merkityksiä.

Anneli Nygren on videotaiteilija, kirjoittaja ja laulaja-lauluntekijä. Hänen videoitaan on esitetty näyttelyissä ja festivaaleilla 1990-luvun alusta. Hänen tuotantonsa sisältää fiktioita kolmen ja 30 minuutin väliltä, animaatioita, dokumentteja ja musiikkivideoita. Näyttelyissä on ollut esillä myös piirustuksia, valokuvia, kirjoja ja lehtiä, joskus myös kameroita, nukkeja ja asusteita.

Mäntässä näemme Anneli Nygrenin sivupersoonan, rocktähti ja tubettaja Jonne 59:n retrospektiivin. Jonne 59 on Anneli Nygrenin performanssi- ja videohahmo, joka on esiintynyt livenä kymmenisen vuotta ja YouTubessa viisi vuotta. Näemme videoita ja valokuvia Jonnen pitkältä taipaleelta sekä aivan uuttakin satoa.

Ida Palojärvi (s. 1981) on Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta valmistunut helsinkiläinen kuvataitelija. Hänen tilaan rakennetut installaationsa käsittelevät usein havainnoinnin rajoja ja häiriöitä sekä näiden avaamia uusia kokemisen tapoja. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä muun muassa Turun Taidehallissa, HAM-galleriassa, Galerie Anhavassa sekä Huuto-galleriassa. Palojärvi on jäsentaiteilija ja kuraattori Galleria Oksasenkatu 11:ssa.

Sari Palosaari työskentelee tilan, ajan ja materiaalien sekä näkymättömien, niin luonnon kuin ihmisen aikaansaamien, voimien parissa. Hänen teoksissaan on käytetty kiveä, etanadynamiittia, terästä, messinkiä, vahaa, lasia, sinkkiä, oksideja, hiiltä ja löydettyjä esineitä. Hän luo poeettiset teoksensa herkästi kunkin näyttelytilan ominaisuuksiin ja toimintoihin kiinnittyen.

Palosaaren teoksia on ollut esillä mm. Helsinki Biennaali 2021:ssa, Nykytaiteen museo Kiasmassa, Rauma Triennaali 2019:ssa ja Varbergs Konsthallessa. Julkisia teoksia hän on toteuttanut Upsalaan, Porvooseen ja viimeisimpänä Helsinkiin, HUS Siltasairaalaan. Hänet on palkittu Raimo Utriaisen säätiön Taidepalkinnolla ja William Thuring -palkinnolla. Taike mahdollisti tuellaan Palosaaren työskentelyn hänen Mäntän kuvataideviikkojen teoksensa parissa.

Tuukka Peltonen kuvaa puupiirroksissaan hahmoja, jotka kulkevat ulkopuolella. Kuvien maailmasta on löytynyt paikka, jossa on tilaa haaveilijoille ja sivullisille. Teoksia yhdistää odotuksen tunnelma. Jotain on tapahtumassa. Peltosen teosten estetiikka kumpuaa marginaalista. Valtavirran laidalta löytyy impulsiivista vapautta ja riippumattomuutta, joka ilmentää kokonaisvaltaista asennetta.

Tuukka Peltonen (s. 1975 Jyväskylän Mlk) on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä muun muassa Taidemaalariliiton Galleriassa, Galleria Sculptorissa ja Taidekeskus Mältinrannassa. Hänen teoksiaan on esimerkiksi Albertinan kokoelmissa Wienissä, Nykytaiteen museo Kiasmassa, HAMissa sekä EMMAssa.

Eeva Peura (s. 1982) on valmistunut Kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2011. Hän maalaa öljyvärimaalauksia kankaalle ja piirtää paperipohjaisia teoksia. Peuran teoksissa on usein enemmän kysymys teemojen ja asioiden tutkimisesta, ja maalaamisen myötä esiin nousevista kysymyksistä, kuin vastauksista ja valmiista konsepteista.

Peuran töitä on lukuisissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa, kuten HAM Helsingin taidemuseossa, Nykytaiteen museo Kiasmassa ja Saastamoisen säätiön taidekokoelmassa. Hänen töitään on ollut esillä useissa näyttelyissä, kuten Galerie Forsblomilla Helsingissä. Vuonna 2019 hänelle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinto.

Iiri Poteri työskentelee videon, performanssin, installaation, valokuvan ja äänen parissa. Kuvataiteessa Poteria kiehtoo haavoittuvuuden, välittömyyden ja vuorovaikutuksen teemat, jotka monesti kääntyvät hänen teoksissaan tutkimaan taideteoksen ja kokijan suhdetta. Poterille kuvataide on väylä lähestyä ihmisiä, sillä sen äärellä voimme yllättyä ja tulla kuulluksi.

Poteri on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta ja hänellä on valokuvatausta. Poterin teoksia on esitetty sekä Suomessa että kansainvälisesti, viimeisimpänä ryhmänäyttelyissä In Continuous Dialogue: Tracing Memories (Helsinki, 2023) ja Opus One '21 (Brygge, 2021). Hänen teoksensa on Jenny ja Antti Wihurin säätiön taidekokoelmissa.

Lappilainen taiteilijapariskunta Raisa Raekallio (Kittilä) ja Misha del Val (Bilbao, Baskimaa, Espanja) on tehnyt yhteistyötä maalauksen, piirustuksen, performanssin, kuraattoriprojektien ja podcastien parissa vuodesta 2013 lähtien. Kittilässä asuva ja työskentelevä taiteilijaduo tutkii maalauksissaan tapoja sulauttaa kaksi erilaista luovaa voimaa ja kädenjälkeä yhdeksi taideteokseksi.

"Meitä kiinnostaa jaettu tekijyys, jossa yhteistyössä syntyneen teoksen henkeä ei meistä kumpikaan pysty tavoittamaan yksin omalla työpanoksella, taidoilla tai inspiraatiolla. Yhteistyömme perustuu kuuntelemiseen, samankaltaiseen herkkyyteen, uteliaisuuteen sekä luottamukseen toisiamme ja prosessia kohtaan."

Sirkku Rosi (s.1987) työstää akvarelleja kehollisesta kokemisesta käsin. Häntä kiinnostaa lihan tieto, olemisen jaettu luonne kaiken solullisen välillä, paperin hauraus sekä huokoinen iho vuotavana rajana ihmisen ja ympäristön välillä. Rosin teoksissa aistillinen ruumis loikoilee, syntyy ja maatuu. Suolten kiemurtelevat mutkat ovat karttoja puutarhaan, ja ihon läpi tunkeutuvat elimet rinnastuvat ajan hiomiin kiviin. Hänen töissään on lihan hillittyä karnevaalia.

Taideyliopistossa ja Aalto-yliopistossa opiskelleen Rosin teoksia on muun muassa Valtion taidekokoelmassa sekä Tampereen taidemuseon kokoelmissa. Rosilla on ollut useita näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla.

Pavel Rotts (s.1982 Petroskoi) on Helsingissä vuodesta 2015 lähtien toiminut monitieteinen taiteilija, joka työskentelee installaation, kuvanveiston, performanssin, käsitteellisen taiteen ja taiteellisen tutkimuksen parissa. Hän on valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta ja opiskellut aiemmin Pietarin Stieglitzin taideakatemiassa ja Pro Arte -instituutissa.

Inkerinsuomalaisena Pavel Rotts käyttää identiteettiään lähtökohtana monille teoksilleen. Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan jälkeen hän on osallistunut aktiivisesti sodanvastaiseen toimintaan taiteellisen työskentelyn keinoin. Rotts tutkii taiteessaan kollektiivista ja henkilökohtaista muistia, kulttuurista identiteettiä ja yksittäisen henkilön asemaa historiallisessa kontekstissa.

Sasha Rotts (s. 1985) on Helsingissä työskentelevä pietarilaissyntyinen taiteilija ja taidehistorioitsija. Hän on valmistunut Stieglitz-akatemiasta taidehistorian osastolta sekä Vapaasta taidekoulusta. Nykyisin hän opiskelee Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Vuonna 2009 hän osallistui ensimmäiseen Moskovan nuoren taiteen biennaaliin. Hänellä on kumppaninsa Pavel Rottsin kanssa vuonna 2009 perustettu taiteellinen duo SASHAPASHA. Duo on työskennellyt useissa taiteilijaresidensseissä ja pitänyt lukuisia näyttelyitä.

Sasha Rottsin teoksia on CCA Zaryan kokoelmissa, Vyksan kaupunginmuseossa, Art-re-Flex Galleriassa, Norilskin kaupunginmuseossa ja Suomen taideyhdistyksen teosarpajaishankinnoissa.

Maria Stereo (s. 1979) asuu ja työskentelee Kangasalla. Hänet tunnetaan koristeellista visuaalisuutta ja kierrätysmateriaaleja oivaltavasti hyödyntävänä kuvataiteilijana. Stereon maailma on rokokoon, kitschin ja surrealismin täyteinen. Hänen taiteellisen tuotantonsa läpi kuultavat vaikutteiden alkulähteet, kuten Versaillesin linna koristeellisine tapetteineen.

Stereo luo koosteveistoksia ja mosaiikkireliefejä, joissa söpöys, haaveilu ja nostalgia yhdistyvät moneen suuntaan avautuvaan symboliikkaan ja mystiikkaan. Stereon teoksia on nähty viime vuosina muun muassa Seinäjoen taidehallissa, Turun ja Heinolan taidemuseoissa. Hänen viimeisin julkinen teoksensa, Helsingin taidemuseon kokoelmaan kuuluva suurikokoinen pronssikäkikello Ajaton julkistettiin Vallilassa 2019.

Kari Vehosalon (s. 1982) uusimpien maalausten avain teemoja on ihmisen suhde luontoon ja ihmiselämän perimmäinen eksistentiaalinen merkityksellisyys. Teokset pohtivat ihmisen paikkaa maailmassa, jota leimaa epävarmuus, kauneus ja hauraus. Taide on Vehosalolle tapa tarkastella olemassaoloon liittyviä ajatuksia esteettisen kokemuksen avulla.

Vehosalo on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden ammattikorkeakoulusta ja taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta. Hänen teoksiaan on useissa merkittävissä kokoelmissa, kuten Nykytaiteen museo Kiasmassa, Sara Hildénin taidemuseossa ja Helsingin taidemuseo HAMissa. Vehosalo sai Ars Fennica -palkinnon vuonna 2018.

Rebekka Kuukka, taiteilijanimeltään Yeboyah, on helsinkiläinen artisti ja taiteilija, joka aloitti soolouransa vuonna 2017 julkaistulla Broflake-singlellä. Emma-ehdokkuuden tuonut vuoden 2019 Elovena EP ja siihen liittyvä moniulotteinen Elovena Visual EP -videoteos nostivat Yeboyahin yhdeksi puhutuimmista uusista artisteista. Musiikki ja visuaalisuus ovat Yeboahin taiteen peruspilarit. Yeboyahin rakkaudentäyteisestä ja vangitsevasta lavapresenssistä pääsee nauttimaan niin tunnelmallisilla klubikeikoilla kuin Suomen suurimmilla festareilla.