XXVI Mäntän kuvataideviikot 12.6.-31.8.2022

Mäntän kuvataideviikkojen vuoden 2022 taiteilijoita

Taiteilijat 2022

Mäntän kuvataideviikkojen kesän 2022 taiteilijalistasta löytyy paitsi tämän hetken kuvataiteen kärkinimiä, myös poikkeuksellisen suuri määrä tekijöitä, joiden luovan työn painopiste ei ole nykytaiteen piirissä. Muusikot, kirjailijat ja säveltäjät ovat kuraattori Markus Kåhren valintoja näyttelyyn, jolle hän ei halunnut tehdä erityistä teemallista rajausta. Mukana kaikkiaan 25 taiteilijaa/taiteilijaryhmää. Heistä koostuu yhteensä 38 taiteilijan joukko.

Kuvassa vasemmalta: kuraattori Markus Kåhre, Pietu Pietiäinen, Antti Lötjönen, Radoslaw Gryta, Saku Kämäräinen, Mikko Innanen, Leena Nio, Lasse Juuti, Jenni Toikka, Kalle Nio, Pasi Rauhala, Lauri Astala, Jussi Niva, Henna Aho, Man Yau, David Kozma, Päivi Takala, Bita Razavi, Vesa-Pekka Rannikko, Antti Auvinen, Pauliina Turakka Purhonen, Tara Valkonen, Siiri Hänninen ja Elina Brotherus. Kuva: Marko Marin.

Taiteilijat 2022

Henna Aho

Henna Aho leikittelee taiteessaan maalauksen ominaislaaduilla ja pohtii maalauksen muotoa ja materiaalisuutta. Tällä hetkellä hänen työtään inspiroivat maalauskankaan käsitteelliset ulottuvuudet, kangaspuut, epämääräiset kiilakehykset, moniaikaisuus, ruskea ja oranssi, verkostot ja sienirihmastot.

Aho asuu ja työskentelee Turussa. Hän viimeistelee maisterin tutkintoa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Aikaisemmat tutkinnot hänellä on Taideteollisesta korkeakoulusta sekä Turun Taideakatemiasta. Hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä mm. Galleria Titanikissa Turussa ja Huudossa Helsingissä. Aho on ottanut osaa ryhmänäyttelyihin mm. Glasshouse Helsingissä sekä Wäinö Aaltosen museossa. Ahon töitä on mm. Valtion ja Turun kaupungin kokoelmissa.

Artemisia Vulgaris

Artemisia Vulgaris on taiteilijakollektiivi, jossa arvostetaan assosiatiivisuutta, jakamista ja taiteellista rehevöitymistä. Parjatun mutta sakraalin pujon nimekseen adoptoineen kollektiivin jäseniä ovat taiteilijat Mi Duncker (Helsinki), Anne Hiekkaranta (Loksa), Niina Lehtonen Braun (Berlin), Mimosa Pale (Horb) ja Ilona Valkonen (Loviisa). Historiallisesti pujo on valloittava, sinnikäs, myrkyllinen, hoivaava kasvi ja se toimii jopa humalan korvikkeena sekä ilmanraikastajana.

Artemisia Vulgaris tekee Kuvataideviikkojen teoksensa Taavetinsaareen. Ryhmä etsii teoksensa materiaaliksi venettä (kellumiskyky ei välttämätön) ja myös parittomia airoja otetaan vastaan. Jos voit auttaa, ota yhteyttä Kuvataideviikkojen numeroon 044 259 9194.

Lauri Astala

Lauri Astala valmistui Kuvataideakatemiasta 1989. Hänen aihepiirinsä liittyvät tilallisiin käsitteisiin. Hän työskenteli aiemmin veistosten, installaatioiden ja objektien parissa. Suoritettuaan 1999-2002 jatkotutkinnon Chicago Art Institutessa kokeellisen elokuvan sekä taiteen ja teknologian osastoilla hän on keskittynyt videoteoksiin ja immersiivisiin videoinstallaatioihin, jotka käsittelevät muun muassa tilan kokemista.

Antti Auvinen

Antti Auvinen on Suomen puhutuimpia nykysäveltäjiä. Hän yhdistelee kiehtovalla tavalla teoksissaan epätavallisia soittimia, soittotapoja sekä usein myös videomateriaalia.

Elina Brotherus

Elina Brotherus on työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta valokuvan ja liikkuvan kuvan parissa. Suomessa ja Ranskassa asuvan taiteilijan aiheet ovat olleet vuoroin omaelämäkerrallisia, vuoroin taidehistoriaan liittyviä. Hän käyttää usein itseään mallina. Elina Brotheruksen näyttelyura alkoi 1990-luvun lopulla, minkä jälkeen hänen tuotantoaan on ollut esillä laajalti sekä kotimaisissa että kansainvälisissä näyttelyissä. Brotheruksen teoksia on yli 60 julkisessa kokoelmissa, ja hän on julkaissut 11 monografiaa. Hänen saamistaan palkinnoista merkittävin on vuonna 2017 myönnetty Carte blanche PMU Ranskassa, johon liittyen hän piti ensimmäisenä suomalaistaiteilijana näyttelyn Pariisin Pompidou-keskuksessa.

Radoslaw Gryta

Radoslaw Gryta on Puolassa syntynyt, jo yli kolmekymmentä vuotta Suomessa asunut ja mittavan uran tehnyt kuvanveistäjä. Hänellä on vankka klassinen koulutus Repin instituutista, Krakowan taideakatemiasta ja Suomen taideakatekian koulusta. Hän on mittavan kuvanveistäjä uran ohella toiminut Kuvataideakatemian kuvanveiston pitkäaikaisena professorina. Grytan taiteensa on aina ollut syvästi juurtunut länsimaiseen sivistys-traditioon ja hän on usein ammentanut aiheita Puolalaisesta taustastaan.

Emma Helle

Emma Helle on suomalainen kuvanveistäjä, joka nostaa esiin taidehistoriassa toissijaiseen rooliin jääneitä, väheksyttyjä hahmoja. Kerubit ja naispuoliset henkiolennot ja haltijat ovat hänen teostensa pääosassa. Hänen tyylinsä on rento ja teeskentelemätön ja hänen kuvaamansa pehmeät, muodokkaat, ilmaisuvoimaiset naisvartalot tuovat mieleen taidehistorian kanoniset teokset. Ihmiskehon kuvaamiseen on kaikkina aikoina ollut omat tapansa, ja Helle huomioi tämän perinteen sekä taidehistorian että kehollisuuden valossa.

Helle on valmistunut Helsingin Kuvataideakatemiasta. Hänen töitään on useissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa, kuten valtion taidekokoelmassa, Helsingin taidemuseossa ja Pro Artibus -säätiön kokoelmassa. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä esimerkiksi Turun taidemuseossa sekä osallistunut muun muassa Helsingin taidehallissa ja Espoon modernin taiteen museossa järjestettyihin yhteisnäyttelyihin.

Emil Holmström

Emil Holmström on pianisti, joka toimii useimmiten kamarimuusikkona, yhtyemuusikkona ja lajirajoja rikkovissa tapahtumissa. Hän on myös esiintynyt Suomen keskeisten orkestereiden solistina. Holmströmin tämänhetkisiä kiinnostuksen kohteita ovat 1800-luvun flyygelit ja aikamme musiikki koko rikkaudessaan. Häntä inspiroivat kulttuurihistorian koukerot sekä äänen tuottamisen ja kokemisen fyysisyys.

Holmström on myös aktiviinen tapahtumien järjestäjä. Hän suunnittelee Bösendorfer 1882 -konserttisarjaa ja on PianoEspoo-festivaalin taiteellinen johtaja. Yhdessä Petri Kumelan ja Eriikka Maalismaan kanssa hän suunnittelee Klassinen Hietsu -konserttisarjaa, jolle myönnettiin vuonna 2021 Valtion taidepalkinto. Holmströmin ja Maalismaan periodisoittimilla äänitetty Schumann-levy vuodelta 2019 palkittiin klassisen musiikin Emmalla.

Siiri Hänninen ja Tara Valkonen

Siiri Hänninen työskentelee installaatioiden, aktivismin, lavastuksen, tapahtumien ja kulttuurintuottamisen parissa sekä viimeistelee arkkitehtuurin opintojaan Aalto-yliopistossa. Hän haaveilee maailmasta, jossa ihmiset huolehtivat toisistaan ja ympäristöstään. Siiri etsii uusia tapoja työskennellä arkkitehtina ympäristökriisien aikakaudella.

Tara Valkonen on Sibelius-Akatemiassa opiskeleva säveltäjä ja muusikko. Hän toivoo musiikillisen kielensä olevan aina liikkeessä, mahdollinen muutoksille, unohtamatta ympäröivää maailmaa ja elämisen haurautta sekä hulluutta. Perinteisen partituurimusiikin lisäksi Tara säveltää graafisia nuotteja, elektroakustista ja kevyttä musiikkia sekä hyödyntää töissään koodausta. Yhdessä Siiri ja Tara muodostavat bändin, jonka teokset ovat tilallisia ääni-installaatioita.

Mikko Innanen

Mikko Innanen on Helsingissä asuva saksofonisti ja säveltäjä, joka valmistui Musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian jazzosastolta 2003. Innanen on voittanut urallaan lukuisia palkintoja, kuten Musiikin Valtionpalkinnon Hietsu is Happening! -kollektiivilla 2021, Yrjö-palkinnon 2008 ja parhaan solistin palkinnon Getxon kansainvälisessä jazzyhtyekilpailussa 2000. Hän ollut ehdolla Pohjoismaiden musiikkipalkinnon saajaksi 2011 ja saanut useita apurahoja, esim. valtion kolmivuotisen taiteilija-apurahan kahdesti.

Innanen on esiintynyt 38:ssa maassa ja hän on kansainvälisesti menestyneimpiä jazzmuusikoitamme; esim. yhdysvaltalainen DownBeat on valinnut hänet toistuvasti Rising Star -listalleen 2015 lähtien. Innasen soittoa on taltioitu yli 60:lle julkaisulle, joista viimeisimpiin kuuluvat Mikko Innanen Autonomus: I-XXX, Mikko Innanen 10+: Pori/Malmi, Mikko Innasen Maakuntauudistus ja Innanen Pasborg Piromalli: This Is It.

Lasse Juuti

Lasse Juuti työskentelee isokokoisten teosten parissa pohtien maalauksen mahdollisuuksia ja sen suhdetta kehoon ja tilaan. Juutin työskentelyssä tekeminen rakentuu leikin ja intuition kautta tarkemmiksi havainnoiksi. Merkit ja materiaalit jalostuvat vieraannuttamalla tuttua ja tavanomaista uusiksi poeettisiksi kuviksi. Hän käsittelee aiheitaan yhdistäen maalausta, kollaasia ja esinekoosteita. Maalaukset, veistokset ja niiden kombinaatiot rakentuvat moninaisista aiheista luottaen väreihin, materiaaleihin ja niiden kohtaamisiin. Ottamalla kantaa rakennettuun tilaan hänen teoksensa luovat yhtenevää narratiivia pitkin eri pintoja.

Lasse Juuti on opiskellut Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, Tampereen ammattikorkeakoulussa ja Kankaanpään taidekoulussa. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Ham Galleriassa, Monitoimitila O:ssa, Titanik Galleriassa sekä Kuvataideakatemian Project Room gallleriassa. Hänen teoksiaan on Kiasman, Helsingin Taidemuseon, Saastamoisen säätiön, sekä Aineen taidemuseon kokoelmissa.

Petri Kumela & Antti Lötjönen

Petri Kumela on Suomen tunnustetuimpia ja kansainvälisesti merkittävimpiä klassisia kitaristeja. Kumela tunnetaan luovuudestaan ja ennakkoluulottomuudestaan ja hän on yhtä kotonaan niin periodisoitinten parissa kuin työskennellessään nykysäveltäjien kanssa. Kumela on erityisen omistautunut nykymusiikille ja on kantaesittänyt yhdeksän kitarakonserttoa ja lukuisia pienimuotoisempia sävellyksiä Suomessa ja ulkomailla. Hänen levytyksensä ovat keränneet useita palkintoja, ja hän on konsertoinut Suomen lisäksi useissa Euroopan maissa, Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Japanissa, Intiassa ja Bhutanissa. Kumela on Sipoon Äänet -festivaalin taiteellinen johtaja ja mukana kuratoimassa ja tuottamassa valtionpalkittuja konserttisarjoja Hietsu is Happening! ja Klassinen Hietsu.

Antti Lötjönen on kuopiolaislähtöinen, helsinkiläistynyt kontrabasisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja. Hänen työskentelyään voi kuulla yli sadalla levytyksellä. Hän on esiintynyt yli kolmessakymmenessä maassa. Musiikin Valtionpalkinto myönnettiin vuonna 2021 Hietsu is Happening! -kollektiiville, josta hän muodostaa 33,3%. Muista huomioista mainittakoon Teosto-palkinto ja Vuoden nuori taiteilija -tunnustus yhtyeelle Ilmiliekki Quartet, josta hän muodostaa 25%. Lötjönen on valittu Pori Jazzin vuoden taiteilijaksi ja Jazzmuusikot Ry:n vuoden taiteilijaksi. Hän johtaa omaa yhtyettään Antti Lötjönen Quintet East ja opettaa sivutoimenaan kontrabassonsoittoa Sibelius-Akatemiassa.

Eriikka Maalismaa

Olen Eriikka Maalismaa, viulisti Kalliosta. Työtäni on konserttien soittaminen, kuratoiminen ja tuottaminen, uusien teosten tilaaminen ja kantaesittäminen, keikkailu erilaisissa yhtyeissä ja yleinen säätäminen. Olen altistunut lapsena musiikin ohella myös kuvataiteelle ja teatterille, ja kaikenlainen yhteentörmäily kiinnostaa edelleen. Mäntän kuvataideviikoilla teen itselleni jotain täysin uutta. Tapanani onkin ollut sanoa Kyllä asioille, jotka pelottavat.

Kalle Nio

Kalle Nio on kuvataiteilija, taikuri ja näyttämöohjaaja. Hän työskentelee kuvataiteen, kokeellisen elokuvan, taikuuden, sirkuksen ja visuaalisen teatterin saralla. Nio on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Nion ryhmä WHS on yksi aktiivisimmin kansainvälisesti toimivista suomalaisista esitystaideryhmistä. Genrerajat ylittäviä, monitaiteellisia teoksia on esitetty teatteri-, sirkus-, nukketeatteri- ja kuvataidenäyttämöillä yli 40 eri maassa. WHS myös pyörittää Helsingissä palkittua taide-elokuvaan ja esittävään taiteeseen erikoistunutta Teatteri Unionia. Nion viimeisimpiä teoksia ovat olleet yhteistyössä Hans Rosenströmin kanssa tehty kaupunkiääniteos Weaving, Yearning, sekä yhdessä Leena Nion kanssa tehty esitys ja näyttely Maalauskone EMMAssa.

Nio Rautiainen Toikka

Leena Nio tunnetaan maalauksistaan, Taneli Rautianen veistoksellisista installaatioistaan ja Jenni Toikka videoteoksistaan. Vuodesta 2007 lähtien he ovat silloin tällöin kerääntyneet yhteen ja kamppailleet yhteisten tilallisten teosten parissa. He ovat aikoinaan opiskelleet samaan aikaan Kuvataideakatemiassa, josta ovat valmistuneet kuvataiteen maistereiksi 2000-luvun lopulla. Heidän teoksiaan on nähty muun muassa Espoon modernin taiteen museo EMMAssa ja Galleria Alkovissa osana nykytaiteen museo Kiasman Notkea Katu -näyttelyä. Vuonna 2016 he toteuttivat pysyvän julkisen teoksen Espoon Uuteen sairaalaan.

Jussi Niva

Jussi Niva on opiskellut Kuvataideakatemian maalaustaiteen osastolla 1984-89. Hän osallistui Kasselin Documentaan vuonna 1992 ja Venetsian Biennaaliin vuonna 1993. Hänen teoksiaan on lukuisissa julkisissa kokoelmissa, mm. Nykytaiteen museo Kiasman, Espoon modernin taiteen museon EMMAn, Aineen taidemuseon, Sara Hildenin taidemuseon, Malmön taidemuseon ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmissa sekä lukuisissa yksityiskokoelmissa. Viimeaikaisia näyttelyitä ovat mm. Galerie Philipp von Rosen, Köln (2019), Faur Zsofi Gallery, Budapest (2018) ja Salon Dahlmann, Berliini (2018). Jussi Niva on tutkinut pitkään maalauksen mahdollisuuksia olla muuttuva tilallinen kokemus. Nivan maalausten edessä katsoja mukautuu liikkeeseen, joka tapahtuu pinnan, illusorisen tilan ja kolmiulotteisuus välillä.

Eeva Park

Eeva Park on virolainen kirjailija ja runoilija. Park on julkaissut viisi romaania, viisi novellikokoelmaa ja seitsemän runokirjaa. Hän on saanut kolme virolaista kirjallisuuspalkintoa (F. Tuglas -palkinto, E. Vilde -palkinto ja Ela ja Sära -kulttuuritaidestipendi), Looming-kirjallisuuslehden palkinnon ja Eesti Kultuurkapital -palkinnon, ja hän oli ehdokkaana Brücke Berlin Prize -palkinnon saajaksi sekä Kääntökarhu-palkinnon saajaksi. Parkin novelleja ja runoja on käännetty suomeksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi, ruotsiksi, norjaksi, liettuaksi, unkariksi ja hindiksi. Hänen romaaninsa Viimeisellä rajalla on julkaistu suomeksi, saksaksi, ruotsiksi, norjaksi ja englanniksi.

Post Theatre Collective

Helsinkiläinen Post Theatre Collective on esittävien taiteiden eri praktiikoiden tuottamisen ja oppimisen kollektiivinen alusta, jonka takana on kansainvälinen ryhmä esittävien taiteiden ammattilaisia. Kollektiivi tuottaa monialaisia esityksiä, installaatioita ja tapahtumia sekä järjestää työpajoja erilaisille yleisöille. Se järjestää myös vuosittain draaman lukemiseen keskittyvän READ-festivaalin sekä isännöi New Theatre Helsinkiä – alustaa yhteisöille, jotka eivät ole edustettuina Suomen institutionaalisella näyttämöllä. Post Theatre Collectiven työryhmään kuuluvat David Kozma, Saku Kämäräinen, Pietu Pietiäinen ja Bita Razavi.

David Kozma on romanialais-unkarilainen näyttelijä ja ohjaaja sekä Post Theatre Collectiven taiteellinen johtaja. Hän työskentelee elokuva- ja televisiotuotannon, teatterin sekä etenkin maahanmuuttajille suunnattuihin toimiin keskittyvän soveltavan teatterin parissa.

Saku Kämäräinen on muusikko ja äänitaiteilija, joka on ollut mukana sadoissa esityksissä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Hän on opiskellut Aalto-yliopiston Sound in New Media -maisteriohjelmassa sekä Helsingin yliopiston musiikkitieteiden laitoksella.

Pietu Pietiäinen on helsinkiläinen valosuunnittelija. Hänellä on kuvataiteen maisterin tutkinto Teatterikorkeakoulusta, missä hän opiskeli valo- ja äänisuunnittelua. Hän on työskennellyt valosuunnittelijana kymmenissä suomalaisissa teatterituotannoissa sekä valo- ja videovastaavana Suomen kansallisteatterin päänäyttämöllä.

Bita Razavi on monialainen taiteilija, joka keskittyy yhteiskuntapoliittisiin havaintoihin arkisista tilanteista. Bita Razavin tausta on klassisessa musiikissa ja dokumenttielokuvissa, ja hänellä on maisterin tutkinto Kuvataideakatemiasta. Hän sai Oskar Öflundin säätiön palkinnon vuonna 2017, ja hänet on valittu edustamaan Viroa 59:nteen Venetsian biennaaliin.

Vesa-Pekka Rannikko

Vesa-Pekka Rannikon työskentely on monialaista keskittyen tilasidonnaisiin teoksiin, piirrosanimaatioihin sekä veistoksen ja maalauksen ominaisuuksia yhdistävään työskentelyyn. Hänen teoksilleen on tyypillistä orgaaninen verkostonomainen rakenne, joka yhdistää dokumentaarista ja fiktiivistä sisältöä. Rannikon teosten keskiössä on usein luontokuvaston ja kulttuurin suhde osana kansallista ja henkilökohtaista identiteettiä.

Pasi Rauhala & Lauri Wuolio

Pasi Rauhala on vuorovaikutteisuuteen ja tilallisuuteen erikoistunut mediataiteilija. 15-vuotisen uransa aikana hän on opettanut useissa taidekorkeakouluissa ja ollut mukana kymmenissä taidetuotannoissa taiteilijana, tuottajana tai koordinaattorina. Rauhalalle taide on päättymätön seikkailu, josta ei koskaan voi tietää mihin se johtaa.

Lauri Wuolio on äänitaiteilija ja säveltäjä, jonka musiikkia on kuultu elokuvissa ja tanssiteoksissa. Wuolio tunnetaan kansainvälisesti kupola-soittimen (eng. handpan) edelläkävijänä ja hän on Future Rust -levymerkin ja kansainvälisen kupolapäivän perustaja.

Kati Raitinen & Christian Lindblad

Kati Raitinen on Tukholman kuninkaallisen oopperan soolosellisti, toinen ”Äntligen Måndag” -kamarimusiikkisarjan taiteellisista johtajista sekä sellonsoiton ja kamarimusiikin opettaja Tukholman musiikkikorkeakoulussa. Lisäksi hän on utelias uuden ja vanhan vähemmän tunnetun musiikin etsijä. Christian Lindblad on entinen näyttelijä, teatteriohjaaja, käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja, oopperaohjaaja, musiikin ja animaatioelokuvien tekijä - ja nykyinen kitaranrakentaja.

Laura Ruohonen

Laura Ruohonen on helsinkiläinen näytelmäkirjailija, runoilija ja ohjaaja. Hänen teoksiaan muun muassa Kuningatar K, Olga ja Sotaturistit on käännetty lähes 30:lle kielelle ja esitetty viidellä mantereella vuodesta 2013. Ruohosen yhdessä kuvittaja Erika Kallasmaan julkaisemista runokuvakirjoista Allakka pullakka, Yökyöpelit ja Tippukivitapaus ja Otus opus on tullut moderneja klassikoita, joiden pohjalta on syntynyt näytelmiä, palkittua lastenmusiikkia, 13-osainen tv-sarja, arkkitehtuuria ja näyttelyitä. Hän oli Teatterikorkeakoulun draaman professori 2008-2013 ja hänet on nimetty Suomen kansallisteatterin kotikirjailijaksi. Ruohonen on palkittu draamoistaan, tv-tuotannoistaan ja elokuvistaan sekä runoudestaan muun muassa Pro Finlandialla vuonna 2010.

Päivi Takala

Päivi Takala on tutkinut pitkään maalauksissaan hajoamista ja hajotetun uudelleen muovaamista. Pirstoutumisen ja uudelleen rakentamisen kohteena ovat niin maalaus konkreettisena objektina kuin myös maalaukseen kuvattu aihe. Maalaukset näyttäytyvät samanaikaisesti sekä raaka-aineena että varjelun kohteina. Teoksillaan Takala avaa kysymyksiä materiaalien käytöstä ja suhteesta ympäristöön.

Päivi Takalan teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä 90-luvulta lähtien ja hänen teoksiaan on hankittu merkittäviin museokokoelmiin Suomessa ja ulkomailla.

Pauliina Turakka Purhonen

Ompelen veistoksia ja seinävaatteita tilkuista ja kankaista. Usein kierrätän kuvia; muiden teoksia, tai muistikuvia, jotka tuntuvat kutsuvan painiin. Vaikka lähtökohta olisi toisen kuva tai vähemmän miellyttävä muisto, innostun. Leikkelen värejä ja nautin kirjavuudesta. Muistan ajatelleeni, että työ muuttaisi jotakin, ehkä minua, tai maailmaa, että se vähintäänkin selkeyttäisi suhdetta välillämme. En ole siitä enää kovin varma. Nyt lähinnä katselen kokonaisuutta, joka kirkkaana hetkenä välähdyksenomaisesti ympärilleni hahmottuu. Rinnastan tämän päivän toilailuja ja tapahtumia (jo melkein) myyttisessä menneisyydessä.

Man Yau

Man Yau on Helsingissä työskentelevä kuvanveistäjä, jonka teokset tasapainoilevat perinteisen käsityön ja teollisen muodon välillä. Hän työskentelee omistautumista ja aikaa vaativien materiaalien parissa, kuten keramiikan, metallin ja lasin kanssa. Hänen työskentelyssään ovat keskeisiä arkisiin esineisiin liitetyt arvot ja historia, joita uudelleen muovaamalla Yau tutkii arvokäsityksiä rodullisissa, sukupuolittuneissa ja yleisesti hyväksytyissä narratiiveissa.