XXIV Mäntän kuvataideviikot 16.6.-1.9.2019

Mäntän kuvataideviikot - Vuoden 2019 taiteilijoita

Taiteilijat

XXIV Mäntän kuvataideviikoille kutsutuista yli 50 taiteilijasta monet pohtivat ekologiaa ja vastuutamme maailman tilasta. Teemana on Ihmisen aika. Osaa kuraattori Marja Helanderin kokoamista taiteilijoista yhdistää Lappi ja pohjoinen ulottuvuus. Taiteilijat tutkivat ihmisen vaikutusta ympäristöönsä monin tavoin: uskonnon, politiikan, ihmissuhteiden tai vaikka eläinten näkökulmasta. Taiteilijoiden esittelyt ovat Marja Helanderin käsialaa.

Taiteilijat 2019

Matti Aikio

Matti Aikio on Vuotsosta kotoisin oleva saamelainen mediataiteilija, joka työskentelee myös perheensä perinteisen poroelinkeinon parissa. Hän käyttää teoksissaan videota, valokuvaa, filmiä ja ääntä, usein yhdistellen niitä tilallisiksi installaatioiksi. Aikio tutkii teoksissaan nomadismia elämäntapana, filosofiana ja kulttuurina. Hän on käsitellyt mm. Saamenmaan ympäristökysymyksiä ja poronhoidon tulevaisuutta maankäytön ristipaineissa. Runollisuus ja poliittiset kannanotot sekoittuvat hänen työskentelyssään mielenkiintoisesti ja vuosisataiset perinteet kohtaavat nykyteknologian.

Stina Aletta Aikio

Stina Aletta Aikio on nuoren polven saamelainen media- ja kuvataiteilija. Hän käsittelee teoksissaan paikallisen luonnon ja globaalien, luontoa uhkaavien katastrofien välistä suhdetta. Tällaisia uhkia ovat ilmastonmuutos, saasteet ja kulutuskulttuuri. Aikiota kiinnostaa luonnon oma kommunikaatio vaikkapa kasvien puheen kautta. Hänen teoksissaan se peilautuu ihmisen toimintaan luonnossa, muun muassa kaivostoimintaan. Installaatioissaan Aikio esimerkiksi muokkaa luontoon heitetyistä jätteistä saamenpuvun koruja muistuttavia esineitä ja antaa niille sitten uuden elämän osana teosta ja metsää. Usein hänen teoksiinsa kuuluu myös ääni, joka voi olla tuntureilta kerättyä häiriöääntä, esimerkiksi sähkötolppien hurinaa.

Jasmin Anoschkin

Jasmin Anoschkin on kuvanveistäjä ja taidemaalari, jonka värikkäät teokset hakevat innoituksensa pop-kulttuurista, kansantaiteesta ja leluista. Hänen pääasialliset veistosmateriaalinsa ovat puu ja keramiikka. Niistä tehdyt ekspressiiviset eläinhahmot ovat ensisilmäyksellä vetoavia ja humoristisia, mutta tarkemmalla katsomisella ne kertovat myös maailmanmenosta, moninaisuudesta ja erilaisuuden tuntemuksista. Moniin veistoksiin liittyykin tarinoita, jotka pohjaavat taiteilijan ja hänen ystäviensä kokemuksiin.

Ann-Sofie Claesson

Ann-Sofie Claesson maalaa realistisia, lähes mustavalkoisia muotokuvia. Lähtökohtana ovat yleensä hänen isoisänsä perhealbumi ja siellä olevat valokuvat usein jo edesmenneistä henkilöistä. Claessonia kiinnostavat ihmiset ja heistä jääneet muistot ja muistaminen. Maalaaminen on hänelle hidas prosessi; hän samalla ikään kuin pääsee lähemmäksi kuvassa olevaa ihmistä. Claessonin maalauksissa on usein läsnä jonkinlainen pimeys, tumma eksistentiaalinen pohjavire, jota on vaikea pukea sanoiksi; maalauksissa on kyse jonkun poissaolosta, poismenosta. Se herättää tietenkin kysymyksiä siitä, mitä omasta itsestä jää jäljelle, kuka minua enää muistaa, kun olen edesmennyt.

Maria Duncker

Maria Duncker työskentelee monipuolisesti kuvanveiston, valokuvan, videon, performanssin ja taiteellisten interventioiden parissa. Hän on utelias kokeilija, joka hyödyntää materiaaleja kekseliäästi ja vapaamuotoisesti. Dunckerin töiden skaala ulottuu massiivisista kiviveistoksista aina kevyisiin muovipusseista valmistettuihin kansallispukuihin. Hänen taiteelliset interventionsa ottavat mutkattomasti haltuun kaupunkitilaa ja sosiaalisia tilanteita: esimerkkinä turisteille suunnattu neulanreikäkamera -kiertoajelu, jonka hän toteutti pakettiautolla yhdessä kollegansa Vera Nevanlinnan kanssa.

Anna Estarriola

Anna Estarriola on mediataiteilija, joka yhdistää teoksissaan videotaidetta, kuvanveistoa, tanssia, performanssia ja teknologiaa. Hänen teoksensa ovat usein interaktiivisia installaatioita, niille on ominaista tekninen taituruus yhdistettynä koskettavuuteen ja intiimiyteen. Usein teoksissa on käytetty oikeankokoisia nukkemaisia ihmishahmoja, joiden kasvojen paikalle on projisoitu videolla taiteilijan omat kasvot. Teoksissa on jotain taianomaista. Ne voivat kertoa yksinäisyydestä, kuolemasta, elämän rajallisuudesta. Estarriola käsittelee töissään yleismaailmallisia ihmisyyden kysymyksiä, niitä mihin me kaikki etsimme vastauksia.

Teuri Haarla

Teuri Haarla on suomalaisen ympäristötaiteen pioneereja. Hänen mittava tuotantonsa käsittää performansseja, video- ja yhteisötaidetta, veistoksia, piirustuspäiväkirjoja, kirjoituksia ja paikkasidonnaista taidetta joista tunnetuin lienee Ateneumin puistikkoon v.1993 tehty maataideteos Moulderness Park. Hänen viimeaikaisia töitään ovat mm. 17-metrinen torni. Hän on myös kehittänyt oman spontaanin meditaatiomuodon, Biodrunkin. Haarlan mukaan jokaisen elämä on yksityinen onnen ja murheen tutkimuslaitos.

Katriina Haikala

Katriina Haikala on kuvataiteilija, jonka tuotantoa leimaa pelottomuus ja valmius kyseenalaistaa vakiintuneita ajatusmalleja. Hän puolustaa dogmeista ja traditioista riippumatonta vapaata ajattelua, ja haluaa taiteensa avulla paljastaa yhteiskunnassa piileviä valtarakenteita. Erityisesti Haikalaa kiinnostavat naisten kohtaamat, sukupuolestaan johtuvat haasteet. Performatiivisessa Social Portrait -piirrostyöpajassaan hän nostaa naiset muotokuvauksen keskiöön. Hänen tavoitteenaan on piirtää yhteensä 1000 muotokuvaa naisista vuoden 2020 loppuun mennessä. Perinteisestihän muotokuvien kohteena ovat olleet valtaapitävät miehet. Haikala näkee taiteilijan roolin inspiroijana ja muiden rohkaisijana. Kaikki tämä vaatii intohimoista suhdetta taiteen tekemiseen. Mielikuvitus ja kokeilu toimivat luovuuden lähteinä.

Sanna Haimila

Sanna Haimila on kuvataiteilija, jonka pääasialliset tekniikat ovat maalaus ja piirtäminen. Hän työskentelee intuitiivisesti: vaikka aloittaessa ei tiedä tarkkaan, mihin prosessi on johtamassa, hän luottaa tunteeseen ja antaa tekemisen johdattaa työnkulkua. Piirtäminen ja maalaaminen ovat hänelle ajattelun lähteitä. Haimilan aiheet lähtevät hänen omista kokemuksistaan. Ne käsittelevät muun muassa äitiyttä, ihmissuhteita ja surua. Viime aikoina Haimila on keskittynyt ekspressiivisesti maalattuihin naismuotokuviin. Haimilan taidokas kädenjälki ja vahva tunnelma tekevät niistä tuoreita ja omaleimaisia.

Heli Hiltunen & Jorma Puranen

Heli Hiltunen ja Jorma Puranen ovat tekemässä yhteisen tilateoksen Mäntän kuvataideviikoille. Kumpikin on käyttänyt omassa taiteellisessa tuotannossaan muun muassa valokuvaa ja videota. Heli on profiloitunut taidemaalarina ja kuvataiteilijana, ja Jorma taas valokuvataiteilijana. Molemmat ovat käsitelleet teoksissaan muistia ja muistamista ja käyttäneet työskentelynsä lähtökohtina erilaisia arkistoja ja kokoelmia. Molemmat ovat myös tehneet kuvaa maisemasta. Runollisuus ja kauneus yhdistävät heidän tuotantoaan.

Roope Itälinna

Roope Itälinna on nuoren polven maalari Turusta. Hänen fotorealistiset maalauksensa leikittelevät kiehtovasti toden ja mielikuvituksen välillä. Kuvissa on pikkutarkkojen detaljien vastapainona isompaa ja huolettomampaa siveltimenjälkeä. Itälinnaa kiinnostaa psykologia, ja teoksissaan hän käsitteleekin usein erilaisia mielentiloja. Teosten tunnelma on tiheä, kuvien henkilöt elävät yhtä nuoruuden silmänräpäystä, usein kuitenkin kasvojensa ollessa kääntyneinä pois katsojasta. Teokset henkivät nuoruuden toivoa, mutta samalla niistä on aistittavissa myös jonkinlaista alakuloa elämän rajallisuudesta.

Renata Jakowleff

Renata Jakowleff on Suomen merkittävimpiä nuoremman polven lasitaiteilijoita. Hän on ennakkoluuloton kokeilija, jonka käsissä lasi taipuu moneen. Esimerkiksi hänen lasiset ryijynsä hämäävät katsojaa nukkamaiselta vaikuttavan pintansa takia: kova näyttääkin uskomattoman pehmeältä. Jakowleff on taikuri, joka luo lasiteoksissaan kirkkaan kauniita, mutta samalla myös teräviä, tummiakin sävyjä saavia pienoismaailmoja. Hänen teoksensa ovat moniulotteisuudessaan vangitsevia ja mielenkiintoisia.

Timo Jokela

Timo Jokela on pitkän linjan ympäristö- ja yhteisötaiteilija. Pohjoinen näkyy hänen paikkasidonnaisissa teoksissaan. Häntä kiinnostaa taiteen suhde paikkaan ja pohjoisen kansoihin sekä ihmisiin. Jokela pyrkii tietoisesti irti länsimaisen maisemataiteen perinteestä, jonka hän näkee jopa kolonisoivana suhteessa pohjoiseen. Hän pyrkii työskentelyssään tuomaan moniäänisesti esille pohjoisen kulttuurisia, sosiaalisia ja poliittisiakin kytkeytymiä. Hänen lumi- ja jääinstallaationsa sekä ympäristö- ja yhteisötaideteoksensa kiinnittyvät paikkojen ekososiaalisiin kulttuureihin Suomen Lapissa ja yleisemminkin arktisilla alueilla.

J.A. Juvani

J.A. Juvanin teokset ovat karnevalistisia ja provosoiviakin, taitavasti erilaisia välineitä hyödyntäviä installaatioita. Videotaide on oleellinen osa hänen työskentelyään. Juvani haluaa teoksissaan törmäyttää yhteen keskenään ristiriitaisia asioita. Hän leikittelee sukupuolirooleilla ja -identiteeteillä ja laittaa rohkeasti itsensä likoon, pelkäämättä naurunalaiseksi joutumista. Silti hänen teoksistaan löytyy herkkyyttä ja koskettavaa intiimiyttä. Rajojen ylittäminen ja kuvien kaataminen ovat hänelle tärkeitä. Juvani sanoo, että hänen teostensa ydintä ovat mm. drag- ja queer-estetiikka, feminismi, kuolema, halu, rakkaus ja ennen kaikkea komedia.

Minna Kangasmaa

Minna Kangasmaa on oululainen kuvanveistäjä, jonka teosten lähtökohtana on usein jokin luonnon elementti. Monipuolisen materiaalinkäsittelynsä kautta Kangasmaa tulkitsee ja rakentaa uudelleen luontoa: joskus leikkisästi imitoiden, joskus taas luoden uusia käsitteellisempiä kokonaisuuksia. Uudelleenkoostetun ”luonnon” rakennusaineina voivat olla mm. kivi, savi, muovi, posliini, liikkuva kuva, teräs, betoni, kupari. Kangasmaan teosten tarkkaan harkittu ilmiasu kertoo ihmisen ja ihmiskunnan teknologian vaikutuksesta luontoon ja ekosysteemeihin.

Sakari Kannosto

Sakari Kannosto on kuvanveistäjä joka lähestyy aiheitaan reippaalla otteella. Hänen suurikokoiset teoksensa hyödyntävät kiinnostavalla tavalla kierrätysmateriaaleja ja valmiita esineitä. Hän pohtii töissään kuluttamista, ympäristön tilaa, ihmisen luontosuhdetta, mutta ei kaihda arkisempiakaan aiheita kuten perhettä tai parisuhdetta. Kannosto käyttää teoksissaan mm. pvc-muovia, keramiikkaa, pronssia, lasikuitua sekä löydettyjä valmismateriaaleja. Erityisesti hänen keraamiset eläinhahmonsa ovat jääneet ihmisten mieleen. Hänen viimeisimmät kalahahmonsa ovat hurjuudessaan pysäyttäviä. Ne viittaavat mutaatioihin ja vesistöjen tilaan.

Aimo Katajamäki

Aimo Katajamäki toimii kuvataiteilijana, kuvittajana ja graafisena suunnittelijana. Hänelle ominaisia tekniikoita ovat puunveisto, keramiikka ja metalligrafiikka. Hänen veistoksensa ilahduttavat sysimustalla huumorillaan. Ne lainaavat kuvastonsa pop-kulttuurista, eläinten maailmasta, kuoleman rajaporteilta: jopa irvistelevät pääkallot vaikuttavat inhimillisiltä ja haurailta. Veistosten hahmoissa on jotain koskettavaa: ne näyttävät sanattomasti kertovan kuluvan hetken tärkeydestä ja elämän rajallisuudesta.

Kaija Kiuru

Kaija Kiuru on lappilainen pitkän linjan kuvanveistäjä. Ympäristön tila sekä ihmisen ja paikan välinen suhde on ollut pitkään hänellä kantavana teemana. Veistosinstallaatioissaan Kaija yhdistää kekseliäästi luonnon materiaaleja, arjen esineitä ja luontoviittauksia, luoden uusia merkityksiä ja outojakin mielleyhtymiä. Hän käsittelee ihmisen valtaa suhteessa luontoon, toisaalta hän myös etsii näiden kahden samankaltaisuuksia. Hänen teoksensa leikittelevät onnistuneesti ilmiselvän ja selittämättömän rajapinnalla. Puu ja sen eri osat ovat oleellinen osa hänen työskentelyään.

Sunna Kitti

Sunna Kitti on nuoren polven saamelainen sarjakuvantekijä, kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Vuonna 2018 hän teki saamelaiselle Márkomeannu-festivaalille Norjaan kuvataidenäyttelyn, joka kuvasi Saamenmaata sadan vuoden kuluttua, skenaariossa jossa kaikki pahimmat uhkat olivat käyneet toteen. Dystopiassa kaikki lähti liikkeelle ilmastonmuutoksesta, joka aiheutti taloudellisia ongelmia ja vei samalla yhteiskunnat epävakaalle pohjalle. Kitti ei kuitenkaan halua menettää toivoa, vaan kehottaa tavoittelemaan parasta mahdollista tulevaisuutta. Tällä hetkellä Kitti työskentelee saamelaisen sarjakuva-albumin parissa. Sen on määrä ilmestyä v. 2020.

Kaisu Koivisto

Kaisu Koivisto on monipuolinen taiteilija, joka työskentelee veistoinstallaatioiden, valokuvien, piirustusten ja videoiden parissa. Luonnon ja kulttuurin rajapinta on hänen teostensa ydintä. Eläinveistosten kautta Koivisto herättelee meitä pohtimaan, miten katsomme eläimiä. Söpöjen, mutta samalla hieman pelottavienkin eläinhahmojen materiaaleina vaihtelevat mm. sinkitty teräs, nahka, turkis, luut, lasisilmät. Bambin viaton katse ei ehkä olekaan ihan sitä miltä se näyttää: representoiko se ihmisen kyvyttömyyttä ymmärtää ja kunnioittaa luonnon prosesseja? Koivisto havainnoi terävästi ihmisen jälkiä pohjoisen ympäristössä: sitä miten luonto muutetaan hyödykkeiksi ja raaka-aineiksi. Sadut ja tarinat, tieteiskirjallisuus inspiroivat häntä. Viime vuosina Koivisto on kiertänyt kuvaamassa Baltian maissa sijaitsevia entisen Neuvostoliiton hylkäämiä sotilastukikohtia. Hylätyt rakennukset rapistuvat, luonto valtaa takaisin tilansa.

Arto Korhonen

Arto Korhonen on totuttu tunnistamaan suurikokoisista akvarelleistaan, joissa hän kuvaa pikkutarkasti omaa arkeaan, kavereitaan, kaupunkinäkymiä, öisiä moottoriteitä. Viimeisimmissä teoksissaan hän on ottanut aiheekseen luonnon. Voimakkaat kontrastit ja vahvat värit luovat metsäaiheisiin satumaisen tunnelman. Metsän seasta näkyy pilkottavan ikään kuin silmiä, luonto tarkkailee meitä koko ajan. Vaikka ihmiset häviäisivät maapallolta lajina, luonto jatkaa silti olemassaoloaan, luonnossa ovat läsnä siemenet uuteen kasvuun.

Tuomas Korkalo

Tuomas Korkalo käyttää taiteessaan monia eri tekniikoita piirtämisestä ja maalauksesta installaatioihin sekä sosiaalisen taiteen ja ympäristötaiteen menetelmiin. Hänelle oppiminen ja vuorovaikutus ovat tärkeitä työskentelyprosessissa. Hänen teoksensa ovat hallittuja. Ne pohtivat vaikkapa värin ja valon ominaisuuksia tilassa. Ympäristötaideteoksissaan Korkalo lähtee usein liikkeelle luonnonmateriaaleista, ja saattaa tarpeen vaatiessa jatkaa kierrätysmateriaaleilla. Korkalon teokset puhuttelevat leikkisyydellään ja minimalismillaan. Ne sisältävät kuitenkin samalla syvemmän elämää pohdiskelevan tason.

Nuutti Koskinen

Nuutti Koskinen on mediataiteilija, jonka teokset liikkuvat videoinstallaation, kuvanveiston ja animaation rajapinnoilla. Usein ne leikittelevät tilallisilla ja näyttämöllisillä elementeillä. Koskinen on kiinnostunut yhteisöjen, identiteettien ja luonnon käsitteellisestä rakentumisesta ja niihin sisältyvästä ideologisuudesta. Tunne ja logiikka, tiedostettu ja tiedostamaton vuorottelevat usein vastapareina hänen teoksissaan. Koskinen kysyy, miten suhteemme yhteiskuntaan ja ympäristöön muodostuu kielen ja kuvien ohjaamana ja miten mytologiat ja valtarakenteet välittyvät aistimellisen ja ruumiillisen kokemisen kautta.

Sari Koski-Vähälä

Sari Koski-Vähälä käyttää teoksissaan sitä, minkä me muut usein miellämme roskaksi tai ylijäämäainekseksi: pureskeltuja purukumeja, hiuksia, mehuksi puristettujen hedelmien kuoria, vanhoja vaahtomuovipatjoja, sukkahousuja jne. Keräily, sattuma ja ihmettely leimaavat hänen työskentelyään. Kierrätysmateriaaleista rakentuu uusia humoristisiakin veistoksia ja asetelmia. Mitättömästä tulee tärkeää.

Jouni S. Laiti

Jouni S. Laiti on saamenkäsityön eli duodjin taitaja. Duodji on enemmän kuin pelkkää käsityötä. Saamelaisen nykytaiteen estetiikka ja keinot pohjautuvat osin duodji-perinteeseen. Saamenkäsitöiden osaamisella on vaikutuksensa saamelaisten yhteisöllisyydelle ja käsitöiden valmistusmenetelmät ovat siirtyneet sukupolvilta toisille. Luonnon materiaalien tunteminen on tärkeää. Uusimmissa puu-, luu- ja sarvitöissään Laiti ottaa askeleen käsitteellisempään suuntaan ja osallistuu osalla teoksista yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kyseiset työt ottavat kantaa maailman tilaan saamelaisten ympärillä, ja myös maailman tilanteen vaikutuksiin Saamenmaalla. Laiti haluaa herättää teoksillaan tunteita, se on hänelle merkki teosten onnistumisesta.

Sauli Miettunen

Sauli Miettunen on kuvanveistäjä, ympäristötaiteilija ja taidemaalari. Hänen veistostensa muodot ja materiaalit lähtevät liikkeelle luonnosta. Ympäristöteoksissa hänelle on tärkeää veistosten vuorovaikutus luonnon ja tilan kanssa, samoin kuin kulttuurisen ympäristön kanssa. Miettunen teoksissa on viitteitä luontoon, mm. eläinten nikamia ja puita, toisaalta Miettusen veistoksissa myös näkyy ihmisen jälki luonnossa. Luonto ei pääse pakoon ihmistä. Miettusen veistokset ovat yllättäviä, kekseliäitä ja hienosti työstettyjä, ilo aisteille.

Juhana Moisander

Juhana Moisanderin teokset pohjautuvat historiaan, muistiin, mielikuviin ja fantasioihin. Välineinään hän käyttää valokuvaa ja videota luoden paikkasidonnaisia installaatioita, jotka ottavat tilan arkkitehtuurin tarkasti huomioon. Hän yhdistelee videoprojisointeja, ääntä ja esineitä salaperäisiksi kokonaisuuksiksi: tilan nurkassa liikkuukin yhtäkkiä ihmishahmo. Projisoinnin arkipäiväiseltä näyttävä tilanne voi tuntua hieman pelottavaltakin, tunnelmassa on usein läsnä jotain selittämätöntä. Tunnelma syntyy teosten historiallisista viitteistä aina vaatetusta myöten: aivan kuin näkisi aaveen. Runolliset teokset eivät selitä liikoja, vaan luottavat katsojan omaan oivallukseen. Ne antavat vapauden eri tulkintamahdollisuuksille.

Moratoriotoimisto

Moratorio tarkoittaa lain täytäntöönpanon hidastusta tai määräaikaista lykkäystä. Alunperin moratorio julistettiin Utsjoella, Tenojoen Tiirasaaressa. Joukko paikallisia julisti kesällä 2017 Tiirasaarta ympäröivät vedet alueeksi, jolla valtion kalastussääntö ei enää päde. Sen sijaan voimaan julistettiin saamelaisten tapaoikeuteen perustuvat säädökset. Tenon uusi kalastussääntö oli rajoittanut paikallisten saamelaisten perinteisiä kalastusmuotoja ja lisännyt ulkopaikkakuntalaisten oikeuksia. Kesällä 2018 perustettiin Internetiin moratoriotoimisto. Moratoriotoimisto on dekolonialistinen neuvontapiste, joka opastaa ja auttaa ihmisiä omien alueidensa itsemääräämiseen tähtäävissä asioissa. Moratoritoimiston jäsenet ovat Niillas Holmberg, Jenni Laiti, Petra Laiti ja Outi Pieski.

Arttu Nieminen

Arttu Nieminen on Rovaniemellä asuva ohjaaja ja mediataiteilija, jonka teosten lähtökohtana on arktinen luonto. Välillä luonto näyttäytyy hänelle omana tiedostavana olionaan, toisinaan taas mystisenä rajapintana näkyvän ja näkymättömän välillä. Se voi vietellä varomattoman katsojan toisiin maailmoihin. Surrealistisuus, intuitiivisuus ja sattuma johdattavat hänen työskentelyään. Tuloksena on komeaa ja kokeilevaa videotaidetta.

Anna Niskanen

Anna Niskanen on nuoren polven valokuvataiteilija, joka käyttää teoksissaan vanhoja vedostusmenetelmiä. Vääristetyt maisemavalokuvat on vedostettu uniikeiksi grafiikanvedoksiksi paperille ja kankaalle. Hän on kuvannut isoja maisemakuviaan muun muassa Islannissa, jossa hän kiinnostui paikallisesta kansanperinteestä. Sen mukaan ”näkymättömät ihmiset” (Huldufólk) asuvat kivimuodostelmissa. Modernissa Islannissa on säilynyt kunnioitus luontoa ja yliluonnollisia olentoja kohtaan. Niskanen vieraili tästä traditiosta tunnetuissa paikoissa, koska halusi kokea näkymättömien ihmisten läsnäolon. Niskasen upeisiin teoksiin on saattanut jäädä merkkejä näistä olennoista.

Mari Oikarinen

Mari Oikarinen on kuvanveistäjä, joka käyttää monia eri materiaaleja aina puusta kasvinosiin, kirjontaan ja löytöesineisiin. Sarjallisuus on ominaista hänen työskentelylleen, toistuvia teemoja ovat kertomukset, muisti ja ajan kulku. Kuvanveiston lisäksi häntä viehättää piirtäminen sen suoruuden ja spontaaniuden takia. Oikarista kiinnostaa epätäydellisyys, outous ja keskeneräisyys: niitä teemoja hän vaalii omassa taiteellisessa tekemisessäänkin. Viime vuosina luonto on noussut hänelle yhä tärkeämmäksi aihepiiriksi.

Anu Osva

Anu Osva on käsitellyt muun muassa arktisten alueiden ihmisten ja eläinten vuorovaikutusta. Hän korostaa ihmisten ja kotieläinten kumppanuutta, kumpaakaan ei hänen mukaansa tarvitse painaa orjan asemaan. Osvalla on taidemaalarin koulutuksen lisäksi myös kotieläinten jalostustieteilijän koulutus. Nämä molemmat puolet tulevat esiin hänen taiteellisessa työskentelyssään, hän on muun muassa Biotaiteen seuran jäsen. Osva rakentaa teoksensa usein monimuotoisiksi installaatioiksi, käyttäen esimerkiksi heijastettua videokuvaa maalaustensa päällä. Teoksissa voi olla viitteitä esimerkiksi genetiikkaan. Tällä hetkellä hän on keskittynyt työskentelemään arktisten vesien planktonin parissa.

Paavo Paunu

Paavo Paunu on rohkea maalaus- ja veistotaiteen reunamilla liikkuva kokeilija. Hänen isot installaatiomaiset teoksensa ovat rönsyileviä, usein humoristisia, kaihtamatta elämän outojakaan puolia. Ne levittäytyvät laajalle alueelle luoden uusia unenomaisia tiloja. Hieman vinksahtaneet hahmot saattavat nojailla nurkissa, kierrätyspuusta tehtyjen talomaisten rakennelmien tarjotessa suojaa. Hänen maalauksissaan näkyy usein pieni mieshahmo kaikenlaisten luonnosta tulevien haasteiden edessä. Alitajunta ja tunteet ovat läsnä Paunun teoksissa.

Emma Peura

Emma Peura on taidegraafikko ja kuvataiteilija, joka käyttää installaatioissaan laajasti hyväkseen erilaisia tekniikoita ja välineitä. Hän yhdistää piirustusta, videokuvaa ja esinekoosteita sulavasti toisiinsa. Hän on teoksissaan käsitellyt ympäristöaiheita, muun muassa Lapissa sijaitsevaa Lokan tekoallasta. Altaan alle jäi paitsi Peuran sukulaisten kotitaloja, myös valtaosa Euroopan suurimmasta aapasuosta, Posoaavasta. Peura on tutkinut alueen historiaa vanhojen karttojen ja sukulaistensa tarinoiden avulla. Niiden perusteella hän piirsi uuden kartan, oman tulkintansa. Se kuvaa paikkaa jota ei enää ole – paitsi muistoissa.

Outi Pieski

Outi Pieskin taide pohjautuu hänen utsjokisiin, saamelaisiin juuriinsa. Hän yhdistää teoksissaan keskenään nykytaiteen eri tekniikoita ja duodjia eli perinteistä saamelaista käsityötä, joka on taidetta jo sinällään. Esimerkiksi Pieskin teoksessa Kokoontuminen saamenpuvun huivien solmitut hapsut muodostavat tilallisen installaation. Sen voi nähdä symbolisesti saamenpukuisten ihmisten kokoontumisena, tai turvapaikkana, tai sen voi tulkita abstraktina maisemana. Pieski työskentelee laaja-alaisesti mm. maalausten, piirustusten, veistosten, videoiden ja valokuvien parissa. Hänen teoksensa ovat teknisesti pitkälle vietyjä, runollisia ja kauniita, ollen samalla myös vahvoja ja voimakkaita. Pieski on aktiivisesti ottanut kantaa mm. saamelaiskulttuurin dekolonisaatioon ja Saamenmaan ympäristökysymyksiin.

Tamara Piilola

Tamara Piilolan isot, tarunomaiset maisemat hehkuvat omaa sisäistä valoaan. Vesi välkehtii auringossa, varjot sulautuvat metsän pimentoihin. Veden elementit ovat oleellinen osa hänen maalauksiaan. Teokset eivät suoraan jäljittele todellisuutta, vaan ne vievät katsojan naturalismin tuolle puolen, mielenmaisemiin. Samalla maalausten kauneus henkii lohtua ja armollisuutta. Ehkä on kyse kaipuusta menetettyyn paratiisiin, maailmaan jossa kaikki oli vielä hyvin.

Harri Pälviranta

Harri Pälviranta käsittelee valokuvateoksissaan identiteettejä, historiaa, miehisyyttä, väkivaltaa ja yhteiskunnan muistia. Hänen teoksensa ovat usein poliittisesti kantaa ottavia pureutuen ajankohtaisiin aiheisiin, kuten kouluampumisiin. Usein hän hyödyntää historiallisia arkistoja. Esimerkiksi työn alla olevassa teoksessaan Puolustusvoimat tiedottaa hän käyttää kuvallisena lähteenään 1941 ilmestynyttä kirjaa Vapautemme hinta, jossa on valokuvat ja perustiedot jokaisesta Talvisodassa kaatuneesta suomalaisesta sotilaasta. Pälvirannan valokuvateokset hyödyntävät dokumentaarisuutta, mutta liikkuvat samalla universaalimmalla tasolla nostaen esille perustavanlaatuisia kysymyksiä yksilön ja yhteiskunnan suhteesta sekä rakenteisiin piiloutuvasta väkivallasta.

Selja Raudas

Selja Raudas sekoittaa teoksissaan tietoisesti rationaalisen ja meditatiivisen ajattelun rajoja. Viimeisimmässä maalaussarjassaan hän tutkii ilmastonmuutosta sekä luonnonvarojen suhdetta konflikteihin arktisen jään ja maiseman kautta. Projekti on sisältänyt työskentelyjakson Grönlannissa. Keskeistä on Raudaksen mukaan ymmärtää, että jäätiköiden sulaminen toimii indikaattorina isommille yhteiskunnallisille muutoksille: vaikutukset ulottuvat ekosysteemeihin, talouksiin ja yhteiskuntiin. Ihmiset muodostavat tiedon lisäksi käsityksen ympäristöstä myös tunteiden kautta. Raudas haluaa taiteensa avulla herättää tunteita ja sitä kautta tietoisuutta jäätiköiden sulamisen seurauksista.

Mammu & Pasi Rauhala

Taiteilijapari Mammu ja Pasi Rauhala käsittelee teoksissaan kotia ja parisuhdetta. Kaiken se kestää on heidän elämänmittaisen taideprojektinsa nimi. He ovat työskennelleet sen parissa vuodesta 2013 lähtien. Projektiin kuuluu mm. arjen dokumentoimista ja vanhan talon remontoimista hääasuissa. Vaikka hääasut symboloivatkin perinteistä rituaalia, ne saavat projektin kuluessa elää ja tahriintua, ajan kuluminen saa näkyä. Projektia taltioidaan mm. erilaisin valokuvasarjoin. Niissä tulee hyvin esille projektin absurdi, hiljainen komiikka Kaurismäki- ja Twin Peaks -viittauksineen. Syntyy jopa mielleyhtymiä Suomen taiteen kultakauden maalaustaiteeseen, esimerkiksi Eero Järnefeltin tavallista kansaa kuvaaviin aiheisiin.

Pasi Rauhala

Pasi Rauhala työskentelee media- ja monialaisen taiteen parissa. Hän teoksensa hyödyntävät interaktiivisuutta ja mediataiteen uusimpia tekniikoita, mutta yhtälailla myös kierrätystavaroita ja nostalgisia esineitä. Hän on käsitellyt töissään muun muassa totuuden ja epätoden suhdetta alati kasvavassa informaatiotulvassa. Todellisuus näyttää hämärtyneen faktan ja mielipiteiden näennäisen samanarvoisuuden alle. Keinoäly ja virtuaalimaailmat haastavat käsityksemme todellisuudesta. Näitä perimmältään filosofia kysymyksiä Rauhala tutkii teoksissaan.

Johanna Rojola

Johanna Rojola on tunnustettu sarjakuvapiirtäjä, alan monitoimija ja kuvataiteilija. Hän pitää sarjakuvan nopeudesta; sen avulla pystyy reagoimaan pävänpolttaviin aiheisiin. Sarjakuvassa on myös sisäänrakennettua anarkismia: periaatteessa kuka vaan voi ruveta tekemään sarjakuvaa, tarvitaan vain kynä ja paperia, ei tarvitse sijoittaa kalliiseen välineistöön. Rojola on uransa varrella tehnyt kantaaottavaa ja yhteiskunnallista sarjakuvaa, mutta ei ole silti tinkinyt huumorista ja terävän nokkelasta otteestaan. Vapaa piirustus on hänen tämänhetkisiä kiinnostuksen kohteitaan.

Johanna Rotko

Johanna Rotko lähestyy taidetta ja valokuvausta mikrobiologian kautta. Hän kuvaa ihmisten kasvoja ja valottaa uv-led-valojen avulla nämä kuvat petrimaljojen mikrobiologisille kasvualustoille. Kasvualustoilla hän viljelee hiivaa, ja siten alustoille valotetut muotokuvat ovat alati muuttuvia, liikkuvia kuvia: hiivagrammeja. Rotkon teosten filosofiset kysymykset liittyvät ihmisen luontosuhteeseen, katoavaisuuteen, materian kiertokulkuun sekä ajan käsitteeseen valokuvassa. Hiivagrammit korostavat olemassaolomme hetkellisyyttä ja materian kiertokulkua maailmakaikkeudessa.

Elina Ruohonen

Elina Ruohonen on taidemaalari, jonka värikylläiset, anteeksipyytelemättömät teokset on maalattu öljyväreillä läpinäkyville pleksipohjille. Heijastava pleksilevy tuo maalauksiin kerroksellisuutta ja ottaa katsojan osaksi maalausta. Viimeaikaisissa teoksissaan Ruohonen on tarkastellut ihmisen ja eläimen suhdetta, elollisten olioiden mutaatioita, mahdollista tulevaa aikaa jolloin eläimet ja kasvit ovatkin nousseet valtaan ihmisen sijaan. Ihmisen pitää sopeutua hänelle outoon uuteen yhteisöön. Ruohonen haluaa nostaa näillä teoksilla keskiöön sen, miten on olemassa lukuisia olioita, joiden elämä paranisi, jos ihmiset alkaisivat tiedostaen korjaamaan jäljelle jääneitä toimiaan myös toisia lajeja ajatellen.

Panu Rytkönen

Panu Rytkönen on taitava veistäjä, joka työstää puusta isotöisiä teoksiaan vuosien ajan. Teokset sivuavat usein kuoleman ja menetyksen mysteeriä. Teosten eläinaiheet, kuten hevoset, limittyvät nekin kuoleman ennusmerkkeihin. Näyttelykokonaisuuksiinsa Rytkönen tuo monesti mukaan historiallisia dokumentteja, esimerkiksi vanhojen kirjojen muodossa. Nämä tekstit tuovat oman lisänsä veistosten aihemaailmaan, lähtien vaikkapa teologisesta pohdinnasta siitä, kuinka päästä taivaaseen. Rytkösen teokset eivät selitä, ne puhuvat hiljaisesti omaa kieltään, lumoten hiljaisella ironiallaan ja kauneudellaan.

Alexander Salvesen

Alexander Salvesen on kuvataiteilija ja valosuunnittelija, joka toimii myös performanssin ja musiikin saralla. Salvesen saa innoituksensa luonnosta ja sen kauneudesta; maiseman muodoista, värisävyistä, valoista ja varjoista. Valo on hänelle yksi taidemaalauksen tekniikoista. Valon aineettomuus jaksaa kiehtoa Salvesenia loputtomiin - se että valoa ei voi koskettaa. Salvesen leikittelee teoksissaan katsojan havaintojen ja aistien subjektiivisuudella: hän saattaa yhdistää valotaidetta perinteisen pigmenttimaalauksen kanssa. Hän esittää katsojalle kysymyksen, mitä oikeasti on edessämme, ja mitä me vain luulemme olevan siinä. Toisaalta Salvesen ei myöskään kaihda taiteessaan poliittisia tai sosioekonomisia kysymyksiä.

Iiu Susiraja

Iiu Susiraja kiinnittyy teoksillaan valokuvataiteen omakuvan perinteeseen, mutta lähestyy traditiota aivan omanlaisesta näkökulmastaan. Kuvissa on huumoria, rohkeutta, häpeämättömyyttä, absurdiutta ja uskomatonta kekseliäisyyttä. Susirajan kuvat haastavat kiillotetun selfie-kulttuurin, joka näyttää kohteestaan vain pinnan eikä mitään sen enempää. Performatiivisissa videoissaan Susiraja jatkaa samaa teemaa. Kirkkaassa päivänvalossa, hyvin eleettömästi, Susiraja tuo eteemme salaiset halut, ne nolot jutut joihin rohkeutemme ei riitä. Oman ruumiinsa kautta Susiraja käsittelee oivaltavasti naiseutta ja siihen liitettyjä vaatimuksia ja kliseitä.

Nestori Syrjälä

Nestori Syrjälä työskentelee kuvanveiston, installaatioiden ja videon parissa. Hänen taiteensa teemoja ovat antroposeeni, ekologiset kriisit ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet. Viime vuodet hän on käsitellyt teoksissaan sitä uhkaa, jonka ihminen toiminnallaan luonnolle aiheuttaa. Maa, ilma ja meri ympärillämme ovat käymässä vieraiksi, oudoiksi. Ihminen muuttaa maapallon geologista tilaa. Syrjälä haluaa ajatella uudelleen kuvanveiston ja taiteen muotoja ympäristömme hätätilan kiihtyessä. Hän kysyykin, voiko ihmisen aseman muiden elollisten ja elottomien olentojen joukossa hahmotella uudestaan. Olisiko mahdollista siirtyä ympäristöystävällisempään ei-ihmiskeskeiseen ajattelutapaan?

Taiteilijakollektiivi Kunst

Taiteilijakollektiivi Kunstin muodostavat Christina Holmlund, Pia Paldanius, Sirpa Päivinen, Anu Suhonen & Julia Weckman. Kollektiivi on tullut tunnetuksi poikkitaiteellisista ja performatiivisista näyttelyistä ja tapahtumista. Video- ja ääni-installaatiot, valokuvat ja performanssit muodostavat heidän teostensa selkärangan. Huumori ja yllätyksellisyys leimaavat kollektiivin työskentelyä ja tekevät teoksista leikkisiä ja osallistumaan houkuttelevia.

Berit Talpsepp-Jaanisoo

Berit Talpsepp-Jaanisoo on kuvanveistäjä, jonka viimeaikaiset teokset ovat klassisia figuratiivisia veistoksia. Hän on käyttänyt niiden esikuvina historiallisesti merkittäviä veistoksia. Talpsepp-Jaanisoota on kiinnostanut elottomaan objektiin kohdistetut fantasiat, ja se, ettei eloton veistos pysty vastaamaan niihin muuta kuin läsnäolollaan. Katsojissa veistos pystyy kuitenkin laukaisemaan tunteita ja reaktioita. Talpsepp-Jaanisoon mukaan veistoksen täydellinen välinpitämättömyys ja luoksepääsemättömyys kääntävät totutut asetelmat nurin: veistos eli objekti alkaakin hallita tilannetta. Talpsepp-Jaanisoo yhdistää näissä teoksissa valokuvaa veistoksiin. Sitä kautta hän on päässyt tutkimaan klassisten veistosten uusia merkityksiä, kun veistos saa osakseen valokuvan ominaispiirteitä. Valokuvan piirteet tekevät veistoksista inhimillisempiä, mutta silti niiden luoksepääsemättömyys säilyy.

Jaakko Tornberg

Jaakko Tornberg työskentelee kuvanveiston, maalauksen, piirustuksen ja valokuvauksen parissa. Viime vuosina hän on työskennellyt paljon pienoisveistosten parissa. Ne hän valmistaa rojusta ja roskamateriaaleista. Pois heitetystä syntyy jotain uutta. Näin valmistuvat hahmot ovat humoristisia ja hellyttäviä, mutta samalla niissä on jotain traagista. Jokainen figuuri on oma persoonansa: yksi näyttää hieman eksyneeltä, toinen uhoaa voimansa tunnossa, kolmas on kohottanut kätensä iloiseen moikkaukseen. Niissä näkyy koko elämän kirjo mattimeikäläisistä aina robotteihin ja kerubiin.

Aiko Tsukahara

Aiko Tsukahara tutkii minimalistissa veistoksissaan ihmisen tulevaisuutta ja avaruutta. Hän tuntuu kysyvän, joutuuko ihmiskunta lopulta evakuoimaan itsensä keinotekoisesti luotuun maailmaan: kliinisiin kammioihin äärettömässä avaruudessa. Toisaalta samat bunkkerimaiset rakenteet ovat jo käytössä sotilasarkkitehtuurissa. Rajapinnat hämärtyvät, ihmistä ei Tsukaharan pienoismaailmoissa näy. Onko kyseessä aika ihmisen jälkeen, tai peräti joku toinen sivilisaatio? Tsukahara käyttää teoksissaan materiaaleina mm. keraamista jauhetta, kvartsia ja puuta.

Samppa Törmälehto

Samppa Törmälehto on armoitettu maalari, jonka kuvissa sattuu ja tapahtuu slapstick-huumorin hengessä. Raketit lentävät, ajetaan monsteriautoilla, näpytellään tietokonetta, painitaan mustekalan kanssa jne. Arjen oudot sattumukset seuraavat toisiaan populaarikulttuurin hengessä. Kaikki tapahtuu räiskyvän iloisissa väreissä, ekspressiivisen maalaustekniikan siivittämänä. Hellä huumori seuraa kuvien henkilöitä, kaikki kun ei aina mene ihan putkeen ja matkalla saattaa kohdata hankalampiakin asioita. Tekemisen täytyy Törmälehdon mielestä olla hauskaa, ja se näkyy kuvista. Se saa myös katsojan hyvälle tuulelle.

Jussi TwoSeven

Jussi TwoSeven on kuvataitelija, jonka taiteellinen tausta on graffitissa ja katutaiteessa. Hän maalasi ensimmäiset graffitinsa teini-ikäisenä 90-luvun puolivälissä, ja on jatkanut aktiivisesti katutaiteen parissa siitä lähtien. Fotorealistissa, eleganteissa teoksissaan hän käyttää sabluunatekniikkaa sekä spray-akryylimaalia. Ympäristöaiheet ovat lähellä hänen sydäntään, ja niitä hän onkin toteuttanut julkisen tilan eläinkuvien muodossa. Näin hän tuo luonnon, metsän ja villieläimet kaupunkimaisemaan. TwoSevenin kahdeksan julkista teosta on jo nähtävissä ympäri Mäntää. Katso sijainnit kartalla!

Hanna Vihriälä

Hanna Vihriälä on laaja-alainen kuvanveistäjä, joka monissa teoksissaan leikittelee skaalalla: teos muodostuu pienistä yksittäisistä osasista, jotka kauempaa katsottuna muodostavat ison, aivan uuden merkityksen saavan kuvan. Kyseiset pienet yksittäiset osaset saattavat olla vaikkapa irtokarkkeja tai sepelikiviä, jotka menettävät identiteettinsä isomman kuvan hyväksi. Vihriälä haluaa leikkiä muodoilla ja siten tutkia esimerkiksi maalauksen ja reliefin rajaa. Varjot ja heijastukset ovat tärkeässä roolissa hänen teoksissaan. Monet hänen teoksistaan vaativat suuren määrän käsityötä ja toistoa, näennäisestä kepeydestään huolimatta. Vihriälä onkin pohtinut, että juuri sitä kautta ihminen on läsnä hänen teoksissaan.

Camilla Vuorenmaa

Camilla Vuorenmaa käyttää välineinään maalausta, grafiikkaa ja piirustusta. Hän maalaa ihmishahmoja yrittäen tavoittaa sen hetken jolloin nämä ovat yksin, erillisinä, tai toisaalta liittymässä ryhmään. Vuorenmaa välttää liioittelua, häntä kiinnostavat liikahdukset mallin sisäisessä maailmassa. Aiheet maalauksiinsa hän kerää mm. aikakauslehdistä, kirjoista, omasta valokuva-arkistostaan ja populaarikulttuurista. Kuvien yksityiskohtiin liittyvät tarinat ovat hänelle tärkeitä. Puukaiverrukset ovat olleet viime vuosina olennainen osa hänen maalauksellista työskentelyään. Hänen teoksensa ovat villejä, pelottaviakin, mutta samalla meditatiivisia ja monitulkintaisia.