Sampsa Virkajärvi aloittaa vuodenvaihteessa 2024

Mäntän kuvataideviikkojen toiminnanjohtaja vaihtuu. Kuvataideviikkojen toiminnanjohtajana 13 vuoden ajan toiminut Tiina Nyrhinen jää eläkkeelle vuodenvaihteessa. Hänen seuraajansa on monipuolinen taiteilija ja kuvataiteen opettaja Sampsa Virkajärvi. Nyrhinen kertoo kypsytelleensä päätöstä jo jonkin aikaa. – Nyt kun Kuvataideviikoilla on taiteellisesti korkeatasoinen ja taloudellisestikin melko onnistunut vuosi takana, tuntuu hyvältä lopettaa. Olen myös varma, että viestikapulan vaihto seuraajalleni sujuu hienosti.

Sampsa Virkajärven tunnelmat tulevan toiminnanjohtajan pestin edellä ovat innostuneet. – Tiedän, että paljon työtä ja oppimista on vielä edessä. Yritän aivan ensiksi, näinä haasteellisina aikoina, pitää huolta siitä, mitä ennen minua on saatu aikaan. Näyttelykonsepti säilyy joka tapauksessa entisellään. Yleisömäärän tai kaupallisuuden näkökulmasta Kuvataideviikkoja ei tehdä, vaan vuosittain vaihtuva kuraattori tekee joka kesä omat taiteelliset linjanvetonsa, Virkajärvi valottaa.

Kuvataideviikkojen historia tuttuakin tutumpi

– Kävin Mäntän kuvataideviikoilla sen ensimmäisessä näyttelyssä 30 vuotta sitten, ja sen jälkeen minulta ei ole jäänyt yhtään kesää väliin. Kuvataideviikkojen merkitys on ollut minulle valtava. Uskoisin että minua on pyydetty tähän tehtävään, koska olen paikkakunnalla asuva taiteilija, jolla on pitkäaikaisen opetustyönkin kautta syntynyttä taidekentän tuntemusta. Tunnen myös laajasti eri taidelajien tekijöitä. Vaikka olen pääasiassa dokumenttiohjaaja ja videotaiteilija, olen myös maalannut, tehnyt veistoksia ja valokuvannut. Uskon että tästäkin on apua uudessa tehtävässäni, Virkajärvi kertoo.

– Haluaisin Mäntän kuvataideviikkojen toiminnanjohtajana vaikuttaa siihen, että merkittäviä kulttuuri- ja taidetapahtumia kyetään synnyttämään ja pitämään yllä myös pienillä paikkakunnilla ja vieläpä suhteellisen rajallisilla budjeteilla, kuten Mänttä -Vilppulassa tehdään. On hienoa, että Suomessakin on aina vain enemmän ammattilaiskuraattoreita, mutta pidän myös siitä, että Kuvataideviikoilla on niin villi ja vapaa kuraattoriperinne. Myös yleisö kiittää sitä, että Kuvataideviikot luo nahkansa uudelleen joka vuosi.

Taidemaailman palveluksessa

Kun Tiina Nyrhinen kuuli ensi kertaa, että Sampsa Virkajärvi olisi hänen seuraajansa, hän tunsi suurta helpotusta. – Sampsallahan on Mäntän kuvataideviikot ja sen historia suorastaan verissä. Tutustuimme toisiimme heti, kun aikoinaan aloitin työt Mäntässä. Kyllä Sampsa voi minulle ensi vuoden puolellakin soittaa, mutta en usko, että puhelin jatkuvasti soi. Kukin toiminnanjohtaja rakentaa omat käytäntönsä.

– Jos pitäisi antaa yksi neuvo seuraajalleni se olisi: ole kiltti taiteilijoille. Sampsan kohdalla tämä tulee varmaan luontaisesti, koska hän on kouluttanut nuoria taiteilijoita menestyksekkäästi jo pitkään. Tämä on palvelutyötä: palvelemme myös koko taidemaailmaa, kuraattoria ja tietysti myös yleisöämme, mediasta puhumattakaan. Kuraattorien ja taiteilijoiden kanssa työskennellessä kannattaa rakentaa hyvä vuorovaikutussuhde, niin että molemmat kuuntelevat toisiaan. Joskus täytyy myös pystyä vetämään rajoja. Työ on välillä aikamoista tasapainottelua, Nyrhinen kuvailee.

Mänttä säilyy kotina

Nyrhinen ei jatkossakaan jätä kokonaan Mänttää, sillä siellä on hänen yli satavuotias hirsitalonsa, runsaasti ystäviä ja koko taidekaupungin yhteisö, josta hän ei halua luopua. – Odotan myös kiihkeästi aikaa, jolloin pystyn keskittymään enemmän luovaan kirjoittamiseen taloushallinnon ja esimiestehtävien sijaan, taidekriitikkonakin pitkän uran ennen Mänttää tehnyt Nyrhinen hymyilee.

Maanviljelyn ja Kuvataideviikkojen vuodenkierto

Sampsa Virkajärvi on kiitollinen siitä, että hän on saanut syksyn mittaan pehmeän laskun tähän tehtävään. – On hienoa, että saan osan siitä hiljaisesta tiedosta itselleni, mitä Tiinalle on vuosien saatossa kertynyt. Kulttuurityö vaatii joustavuutta, ei tätä ihan kellokortin kanssa voi tehdä. Olen kotoisin maalaistalosta ja siinä oppi sen, että työtä tehdään silloin kun on sen aika. Maanviljelyn ja Kuvataideviikkojen vuodenkierrossa on itse asiassa paljon samaa. Se huipentuu jo alkukesään, kun on toukotyöt ja näyttelyn rakentaminen. Sadonkorjuu on sitten loppukesästä, Virkajärvi vertaa.