Marja Helanderin Kiitokset

Menipäs kesä nopeasti! Äskenhän vasta olivat 2019 Kuvataideviikkojen avajaiset, mutta nyt jo lämmin kesä kääntyy pikkuhiljaa syksyyn. Pekilo ja Taavetinsaari tyhjenevät nyt, mutta hienoista taideteoksista jää kuitenkin muisto, mahdollisuus löytämiseen ja uuteen ajatteluun.

On ollut mahtavaa ja todella mielenkiintoista olla kuraattorina, mutta suurkiitokset kuuluvat kuitenkin Mäntän kuvataideviikkojen upeille ja lahjakkaille taiteilijoille teoksineen! Siis iso kumarrus, hip hurraa kaikki taiteilijat ja myös oheistapahtumien esiintyjät! Ja mitäpä näyttely olisi ilman yleisöä, lämmin kiitos kaikille kävijöille mukana olostanne. Ilokseni kuulin juuri, että on syntynyt uusi kävijäennätys!

Kiitos Kuvataideviikkoja järjestävälle Mäntän kuvataiteen ystäville. Ja tietenkin toiminnanjohtaja Tiinalle, tiedottaja Simolle, ripustusmestareille Ristolle ja Mikolle sekä kaikille muille ihanille työntekijöille ja vapaaehtoisille! On ollut ilo työskennellä teidän kaikkien kanssa. Haikein mutta tyytyväisin mielin suuntaan syksyyn. Ja ensi kesänä nähdään!

Marja Helander

Mäntän kuvataideviikkojen vuoden 2019 kuraattori on Marja Helander (s. 1965). Helander on saamelainen valokuva- ja videotaiteilija sekä elokuvaohjaaja, jonka juuret ovat Helsingissä ja Utsjoella. Teoksissaan hän on tutkinut muun muassa identiteettiään suomalaisen ja saamelaisen kulttuurin välissä.

Helanderin teoksia on vuodesta 1992 lähtien ollut esillä parissakymmenessä yksityisnäyttelyssä sekä yli 50 yhteisnäyttelyssä kotimaassa ja maailmalla. Marja Helanderille myönnettiin vuonna 2018 Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkinto elokuvastaan Eatnanvuloš lottit, Maan sisällä linnut.

Kuvataideviikot vanha tuttu

Mäntän kuvataideviikot on Helanderille tuttu tapahtuma jo vuosien takaa. Hän on osallistunut Kuvataideviikkoihin taiteilijana kahdesti vuosina 1995 ja 2005. Erityisesti hänen mieleensä on jäänyt vuoden 1995 näyttely, kun mukaan oli kutsuttu 164 taiteilijaa. Taiteilijoiden käytössä oli kokonainen kerrostalo. – Täytin oman huoneeni kokonaan pumpulilla, Helander kertoo.

– Aina kun olen osallistunut Kuvataideviikkoihin, se on ollut onnellinen ja yhteisöllinen kokemus. Erityisesti muistan ilolla niitä aikoja, kun olin Mäntässä valmistelemassa näyttelyiden ripustusta muiden taiteilijoiden kanssa. Ne olivat vähän sellaisia aikuisten kesäleirejä, hän muistelee.

Uran virstanpylväitä

Taiteilijanuransa varrelta Helander mainitsee tärkeänä virtanpylväänä sen, kun hänet valittiin Fotofinlandia-ehdokkaaksi vuonna 1994. Sen yhteydessä oli esillä hänen ensimmäisiä saamelaisidentiteetin käsittelyyn liittyviä kuviaan. – Pystyin asemoimaan itseni taiteen kenttään, ja tajusin että työstäni ollaan kiinnostuneita. Se oli tärkeä rohkaisu, hän kertoo.

– Risto Jarva -palkinnon saaminen oli myös todella hienoa, koska olen elokuvaohjaana itseoppinut. Tapani tehdä taidetta on aika verkkainen, enkä ole toiminut työssäni kovinkaan uratietoisella tavalla, Helander lisää.

Marja Helanderia ajaa taiteilijana eteenpäin uteliaisuus ja halu oppia aina jotain uutta. – Tämän vuoksi videoteosten ja lyhytelokuvien teko on ollut niin inspiroivaa, pitkän uran valokuvataiteilijana tehnyt Helander kertoo. – Viime aikoina olen huomannut kaipaavani käsillä tekemistä, ja siksi olen varmaankin seuraavaksi suuntaamassa kolmiulotteisten teosten suuntaan.

Kahden kulttuurin välissä

Marja Helander lähtee taiteessaan paljolti liikkeelle omasta taustastaan kahden kulttuurin, suomalaisen ja saamelaisen, välissä. – En silti ajattele niin, että kaikkien töideni aiheena olisi pakko olla tämä. Sitä minulta, saamelaisen yhteisönkin taholta, aika paljon kuitenkin odotetaan. Sillä kuka muukaan tekisi taidetta saamelaisista aiheista kuin saamelaiset itse – omasta kulttuurista käsin. Olen välillä työskennellyt myös aivan muiden aiheiden parissa, Helander selittää. Hän mainitsee esimerkkinä tästä New Yorkissa kuvaamansa teokset.

– Minulle sopii hyvin, että minusta puhutaan saamelaistaiteilijana. Jos tätä ei yhteydessäni mainita, niin sekään ei haittaa. Taidan kuitenkin olla aika vahvasti leimautunut saamelaiseksi kulttuurintekijäksi siksikin, että olen julkisuudessa ottanut kantaa muun muassa saamelaisaiheita hyväksikäyttävään kulttuuriseen omimiseen. Pitkään tämän jälkeen minulta kyseltiin jatkuvasti vain kulttuurisesta appropriaatiosta, vaikka en itse enää siinä vaiheessa olisi jaksanut puhua koko aiheesta, Helander kertoo.

Taiteilijavalinnat

XXIV Mäntän kuvataideviikkojen taiteilijavalinnoissa Helanderilla on useita eri kriteereitä. Tärkein aihe, jota hän haluaa ensi kesän Pekilon näyttelyssä tutkia, ovat ympäristökysymykset: mitä tapahtuu kun ihminen hallitsee maata ja luonnonvaroja. – Monet taiteilijat käsittelevät tällä hetkellä teoksissaan ilmastonmuutosta ja luonnon tilaa, koska aihe on niin polttavan ajankohtainen, Helander sanoo.

– Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan ole kaikilla näyttelyyn osallistujilla. Kyseessä ei siis ole tiukka ympäristönäyttely. Osaa taiteilijoista yhdistää pohjoinen ulottuvuus, Lappi ja pohjoiset aiheet. Itselleni tärkeintä on että näyttelykokonaisuudesta tulisi elämys, josta kävijälle jää vahva tunnekokemus, Helander kertoo. – Ja tylsä siitä ei ainakaan tule, hän lupaa.