Sándor Vály



BIO

Sándor Vály
Syntynyt 1968, Budapest, Unkari
Asuu ja työskentelee Helsingissä
Opinnot Taide- ja taideteollisuuskoulu, Budapest
Näyttelyitä ulkomailla ja Suomessa vuodesta 1985

www.sandorvaly.info


DIE TOTENINSEL

Musiikki: Éva Polgár ja Sándor Vály
Libretto: Karl Georg Zwerenz
Elokuva: Sándor Vály

KADONNUT PARTITUURI
Die Toteninsel on kuvitteellinen rekonstruktio Jenő Zádorin (1894–1977) säveltämästä, sittemmin kadonneesta partituurista saksalaisen runoilijan Karl Georg Zwerenzin (1874–1933) librettoon. Libreton (1919) aihe perustuu sveitsiläistaitelija Arnold Böcklinin (1827–1901) Die Toteninsel -maalauksen tematiikkaan. Kyseessä on aikansa tyyliin sopiva romanttinen kolmiodraama, joka kertoo rakkaudesta, vapaudesta, taiteesta, mustasukkaisuudesta, juoneen tuo pontta joukko väärinkäsityksiä. Musiikin on säveltänyt unkarilaissyntyinen Jenő Zádor, joka muutti II maailmansodan alussa Yhdysvaltoihin. Kappale on esitetty kerran, vuonna 1927 Unkarin kuninkaallisessa oopperassa, minkä jälkeen se jäi unohduksiin.

Vuosikausien tutkimusten ja etsintöjen jälkeen näyttää siltä, että partituuri on kadonnut iäksi, emmekä saa koskaan tietää, miltä alkuperäinen musiikki kuulosti. Löydettyäni libreton sen sisältö innosti minua ”rekonstruoimaan” partituurin. Minua innosti kappaleen historia sekä se, ettei se oikein tuntunut kuuluvan aikakaudelleen, 1900-luvulle: libretto on kirjoitettu vuosi I maailmansodan jälkeen, eurooppalaisten vallankumousten keskellä, välittämättä tuolloin vallinneesta hävityksen kauhistuksesta, jolta Zwerenzkään saksalaisena ei voinut välttyä. On kuin teoksessa sittenkin olisi mukana protestihenkeä, aristokraattista pöyhkeyttä ja dadaa juuri sen vuoksi, ettei se ole aikakaudelleen uskollinen. Kappale reagoi aikansa todellisuuteen kuin tuota todellisuutta ei olisi ollut olemassakaan.



Yleisnäkymää Sándor Vályn teoskokonaisuudesta Die Toteninsel (2015).
(Kuva: Timo Nieminen.)

Olen työskennellyt jo vuosia pianisti Éva Polgárin kanssa (Mondrian Variations, 2012 Ektro records, Gilgamesh, 2014 Ektro records), ja siksi tuntui luonnolliselta jatkaa yhteistyötä myös Die Toteninsel -rekonstruktion parissa.

Koska libretto on kirjoitettu saksaksi, on luontevaa esittää se samalla kielellä. Itselleni otin yhteistyösäveltämisen ohella libretosta Arnold Böcklinin roolin, huolimatta siitä, että en puhu saksaa.

Näin syntyi ajatus, että pyydän saksan kielen taidottomia ihmisiä esittämään kappaleen. Tämä teki siitä vielä enemmän fluxus-tyyppistä. Pyysin mukaan kuvataiteilija Nea Lindgrénin, äänitaiteilija Juha Valkeapään, muusikko Mikael Jurmun, tanssitaiteilija Pia Karspuron, muusikko Nouk Vályn, runoilija J. K. Ihalaisen, sarjakuvataitelija Zoltán Márkusin ja kuvataitelija Tuukka Tammisaaren.

Levyn äänitys oli improvisaatiota alusta loppuun. Emme harjoitelleet kertaakaan, ja näin ollen teosta ei voitu äänittää yhdellä kertaa live-esityksenä. Tämä ei johtunut vain monimutkaisista musiikkiosuuksista vaan myös laulajien saksan kielen taidon puuttumisesta. Näin henkilöhahmojen keskinäiset väärinkäsitykset sulautuvat yhteen teoksen esittäjien kielellisten väärinymmärrysten, väärinlukemisten ja väärinääntämisten kanssa. En näyttänyt laulajille edes libretossa olevia ohjeita, joten he saattavat korottaa ääntään kun pitäisi puhua kuiskaten, ja kuiskata kun pitäisi huutaa tuskasta.

Äänitykset tehtiin internetin välityksellä neljässä kaupungissa kahdessa maanosassa. Éva ja minä emme pystyneet tapaamaan työn aikana kertaakaan, koska Éva asuu Yhdysvalloissa. Laulajatkaan eivät tavanneet, joten he eivät voineet tietää, kuka laulaa heidän jälkeensä tai kuinka heitä ennen laulaneet olivat suoriutuneet.

Tämän kaiken johdosta valmiiseen teokseen on kasautunut ennalta arvaamattomia kerroksia, jotka ovat paljon monimuotoisempia kuin prosessin alussa saattoi kuvitella. Esiin nousi kieleen, identiteettiin, kohtaloon, historiaan, perinteeseen eikä vähiten taiteeseen liittyviä kysymyksiä.


DIE TOTENINSEL KARAOKE
Vuosien varrella musiikki on saanut yhä tärkeämmän roolin audiovisuaalisissa teoksissani. Näyttelyjeni ja mykkäelokuvieni aikana yleisö on voinut soittaa tilassa olevaa pianoa. Tämä idea on synnyttänyt lisää teoksia, sillä jokainen on tehnyt oman tulkintansa elokuvasta, mikä on usein muuttanut dramaattisesti sen alkuperäistä merkitystä.

Tässä näyttelyssä yleisön käytettävissä on karaokemikrofoni.

Karaoke on mietityttänyt minua ilmiönä jo pitkään ja houkutellut minua taiteilijana etsimään vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Kiinnostuin vähän ekstreemimmästä versiosta, klassisesta karaokesta, jossa mennään baariin, tilataan olutta ja sitten lauletaan vaikkapa Schubertin lied D439, Der Wanderer, jonka hän sävelsi Caspar David Friedrichin maalauksen innoittamana.

Ensimmäiset kokeiluni tein yhdessä Juha Valkeapään kanssa, kun lauloimme elokuvieni taustalla dadaistisia liedejä livenä esityksessä nimeltä Hans Arp Karaoke. Siitä jalostui tämänhetkisen näyttelyni formaatti, jossa yleisöllä on mahdollisuus laulaa karaokena Die Toteninsel -elokuvan yhden osan päälle vapaasti, itsensä unohtaen, leikkisästi, lapsen antaumuksella. Tietysti saksaksi!

Sándor Vály